Lattiavalu ja makulatuuria

     Jihuu! Nyt mulla on lattia!!!!! Aivan mahtavaa! Tää on niin paljon jo venyny ja venyttäny muutakin aikataulua, mutta nyt se on siinä! :D

     Valuaamu alkoi sillä, että kävin vuokralaisen puolta laskemassa vettä parisataa litraa saaveihin ja koska oli pakkasta, täytyi saavit kantaa sisälle saakka. Isäukko tuli aamulla betonimyllyn kanssa ja siitä se työ sitten alkoi! Itse kannoin betonin ämpäreillä sisälle ja mätin paikoilleen. Aikaa meni melko mukavasti, sillä pienellä valovirtamyllyllä homma on hidasta. Tämä oli kyllä melkeempä suurin valu, mitä enää on järkeä myllyllä pyörittää.

     Valun aloitin takanurkasta ja täytin ensiksi nurkat, sitten nurkkien välit ja lopulta nurkkien ja kaivon välin. Olin valmiiksi tehnyt vanerista pienet puunappulat, joilla sain betonipinnan oikeaan tasoon. Vaaitus tapahtui ihan vaan vatupassin avulla.

     Lattioihin tehtiin tarkoituksenmukaisesti jyrkät kaadot, sillä tälläinen puurakenteitten päälle tehtävä valu ruukaa aina vähän liikkumaan. Näin saadaan minimoitua riski, että epätasainen painuminen muuttaisi kallistuksia liikaa, tai että vesi jäisi nurkkiin seisomaan. Pisimmät etäisyydet kaivoilta nurkkiin on noin 2 metriä ja kallistusta tälle matkalle tuli 5cm. Kaivojen luota seinät on niin lähellä, että kaadoista tuli tosiaan jyrkät, mutta empäs sille mitään haittaa oikein keksi. Laatoitus voi vähän hankaloittua.

     Valun jälkeen työt ei sunkaan loppunut, vaan täytyi odotella, että betonipinta kovettuisi hierrettäväksi. Tällä välin lepuutin itseäni ja nautin Areenasta aivan mahtavaa Presidentti-sarjaa :D Betonin hiertäminen tapahtuu silloin, kun betonin pintaan noussut vesi on hävinnyt ja betoni on siinä määrin kantavaa, että Finnfoam-palasella kyykkivä hiertäjä pysyy pinnalla. Hiertimellä valun pinta hierretään uudestaan plastiseksi, eli notkeaksi, ja sen jälkeen teräsliipalla liipataan sileäksi. Pinnasta tulee näin tiiviimpi ja sileämpi.
     Valun tärkeimpiä vaiheita on jälkihoito. Hiertäminen tapahtui kello 22-23 ja jälkihoidoksi kävin levittämässä muovin kello 3 yöllä. Valu pitää jälkihoitaa, eli esimerkiksi peittää muovilla, jottei betoni kuivu liian nopeasti. Liian nopean kuivumisen takia betoni kutistuu ja koska se ei ole vielä kovettunut tarpeeksi, se ei kestä siihen muodostuvia jännityksiä ja betoni halkeilee liiallisesti. Lattiaa voi vaikka valella vedellä viellä seuraavina päivinä. Jälkihoito jatkuu pari kolme viikkoa ja sitten vasta aletaan kuivattamaan valua. Betoni on silloin saavuttanut jo valtaosan lujuudesta ja kestää siihen muodostuvat jännitykset. Jälkihoito pitää aloittaa ajoissa, sillä jo vuorokaudessa halkeamat ehtivät muodostua!
     Tärkeää on myös asentaa irroituskaista (yleensä solumuovia) valun ja seinämien väliin. Muuten valu voi napata seinään kiinni, eikä pääse kuivuessaan kutistumaan ja taas syntyy halkeamia vääriin paikkoihin.

     Seuraavaksi aloinkin valmistelemaan makulatuuripaperin asentamista. Huokolevyn voisi pinnoittaa myös pinkopahvilla, mutta yksin kun hommia teen, en mitenkään pystyisi käsittelemään niin suurta paperiarkkia. Joteka 55cm leveä makulatuuripaperi oli valintani.
     Mun piti keittää liisteri itse, mutta se sitten jäi, kun minulla ei ole kattilaa moiseen puuhaan (mikä tekosyy....). Ja liisterihän loppui sitten ihan alkuunsa. Valmisliisteriohjeen mukaan esiliisteröintiin olisi mulla riittänyt noin 5 litraa liisteriä, mutta kymmenenkään ei riittänyt. Sivelin liisterin tavallaan kahteen kertaan: ensiksi pinnan märäksi ja sitten hetimmiten toiseen kertaan, jotta levy todella imisi liisteriä.

     Tästäpä se sitten lähti. Nurkkavuota oli aika haasteellinen, sillä kun nurkka ei ole suora, ei täysin terävän kulman tekeminen ole kovinkaan helppoa: samaan aikaan kun vuodan alapäässä nurkka on terävä, on se keskeltä pyöreä ja ylhäällä taas on paperia jo aivan liikaa! Melko hyvin tämä kuitenkin lähti. Tuntui vain, ettei olisi liisteriä tahtonut millään saada tarpeeksi makulatuuripaperiin. En tiedä, oliko esiliisteröinti kuitenkin liian laiha, vai mikä mättäsi. Toistaiseksi makulatuuri on kuitenkin seinillä pysynyt.

    

 Jippii!! Näin hyvännäköistä tuli :) Aika hyvin mielestäni, kun ottaa huomioon, etten ole ikinä ennen tapiseerannut mitää. Tää oli varmaankin aika helppo harjoittelumateriaaliks. Toki olisi ollut ehkä hyötyä tietää kuinka normaali tapetti ottaa alustaansa kiinni ja niin, mutta ehkä tämä onnistui. Liisteriä olisi taas pitänyt riittää se 10 litraa koko kämppään, mutta sepäs päätti loppua jo näihin keittiön seiniin... Eli liisteriä meni yli kaksinkertaisesti liisterivalmistajan ohjeeseen verrattuna.

     Kävin aikani kuluksi muuten katsomassa vähän seinämaaleja. Ajattelin, että hengittävät maalit olisi kivoja. Perinteiset pellavaöljymaalit vaikkapa. Muuuuttta pikavisiitti RTV:llä käänsi mun ajatukset nopeasti. Uulan into sisämaali olisi maksanut kutakuinkin 400e näihin noin 40 seinäneliömetriin. Tikkurilan nykymaalit ovat puolta halvemia ja esim Nicolorin taas puolta halvempia Tikkurilaan verrattuna. Sain vain kuulla, ettei Nicolorin maaleja saa tällä hetkellä, sillä Nicolorin tehdas Lohjalta on myyty. Aika monopoliseksi tuntuu maalimaailma menevän. Muutenkin vähän kummallista, että kaupat on pullollaan maaleja, mutta kaikki on käytännössä samaa tavaraa: akrylaattilaekseja eri kiiltoasteilla ja pesunkestoilla. Kovin yksipuolista. Hinta taitaa painaa sen verran mun päätöksentekoa, että muovimaaliin päädyn. Asia olisi vähän eri, jos suoraan itselle tekisi, mutta kun asunto olisi tarkoitus panna vuokralle, niin täytyy vähän talouspuoltakin ajatella.

     Tästä homma sitten jatkuu taas olohuoneen seinien makulatuuritapetoinnilla, keittiön seinien pohjamaalauksella ja eteisen katto täytyisi viellä käsitellä. Pääsisivät sitten sähkömiehet työhön, jolloinka saisin koolattavat seinät laittaa myös umpeen ja keittiötä pääsisin suunnittelemaan.

Alakansakoulun hihhuli toivottaa erinomaista kevättä!