Levytystä ja muurausta

     Nyt kun sähkötöitten ensimmäinen vaihe on takana ja olis paljon kaikenlasita puuha, niin valitettavasti palkkatyöt painaa siinä määrin taas kesän lähestyessä päälle, että työmaalla alkaa lähes hiljaiselo. Nooh, parin viikonlopun aikana ehdin kuitenkin vähän koolailemaan ja levyttelemään seiniä ja korjata piippua sekä hellaa:


     Kamarin ja kylppäreitten välinen seinä muodostuu tosiaan pääosin muuratusta kevytsoraharkosta, joka on koolattu 2"x2" sahatavaralla. Seinään tuli muutama sähköveto, mutta nyt sen pysty ummistamaan. Lisäsin seinään vielä koolauksien väliin ekovillalevyjä ääntä vaimentamaan. Näihin koolattuihin seiniin panin ek-kipsilevyn, sillä huokolevy vaatisi tukevan alustan. Ja tavallinen kipsilevy on taas aika herkkää.

      Myös keittiön seinä tuli levytettyä. Kipsilevynä oli tosin jotakin ulkolaista ja se oli surkeata! Ruuvi poksautti levyn hajalle ympäriltään, joten tasoittamisesta tulee mielenkiintoista. Onneksi nuo jäävät suurimmaksi osaksi keittiökalsuteitten taakse piiloon.

     Keittiön seinästä piirsin paperille kaavion, mihin merkkasin johtojen paikat ja koolausket, jotta kiinnittäminen seinille olisi helpompaa, eikä vahingossa lävistäisi seinässä olevia johtoja. Koolauksien kiinnittämisessä olikin hunteeraamista, sillä minulla ei ole vielä tiedossa, millaisen keittiön tulen hankkimaan. Yläkaapit kun tarvitsevat kunnollisen kiinnitysalustan.   

    Nyt,  kun on alkanut olemaan jo vähän lämpimämpää, ajattelin ruveta korjailemaan piippua kamarin puolelta ja hellaa. Piippuhan oli tuprutellut savua katon rajassa olevasta halkeamasta, joka oli vain väliaikaisesti tukittu lasivillalla, jotta sain talven lämmitettyä tulisijoilla.

     Jostain syystä juuri välipohjan alapuolelta oli piipusta tiilien välistä laasti kadonnut. Liekö syynä vuosikymmenet piipussa olleet naakanpesät. Kun rappauksen naputteli pois, irtosivat tiilet kuin itsestään. Hiukan kuumotti tää homma, mutta todellisuudessa tää näyttää pahemmalta kuin mitä on. Nimittäin piippussa on ylhäällä kaksi erillistä hormia, joista toinen haaraantuu hiukan välipohjan yläpuolella kahtia; toinen haaroista keittiöön hellalle ja toinen kamariin porinmatille. Ilmahormi tulee suorana alas asti ja nämä kaksi muuta haaraa jakaantuu varsinaisesta piipuista sivuille.

Vaikka piippu on siis käytännössä poikki, sen päällä ei makaa koko yläpuolinen osuus katolle saakka, vaan vain puolen metrin pätkä, jonka matkalle porinmatin hormi yhtyy varsinaiseen piippuun. 

     Kolitin kutenkin purkaa ja muurailla piippua niin, ettei se poikeasti olisi koko matkaltaan yhtaikasesti poikki. Vanhat tiilet olivat vaan niin erikoisen kokoisia, eikä minulla ollut juuri välineistöä tiilten työstöön, joten jouduin vähän kikkailemaan. Aika vaikeaa oli saada ylipäätään laasti sullottua saumoihin tiiviisti niin, että saumat tosiaan yulisivat täyteen.

Hankalaa oli myös näin kokemattomalle osata asetella tiilet oikein niin, että ne myös pysyisivät tuolla ylhäällä. Koitin muurata tuon ulokkeen vähän tukevammin alkuperäiseen verrattuna. Voi olla, että kattolistojen kanssa joutuu hiukan soveltamaan tässä kohtia tulevaisuudessa...

      Hellassahan oli hyvin pitkälti samankaltaista vikaa kuin piipussa: Laasti oli hapertunut ja tiilet sai nostella pois tulipesästä. Lisäksi arina oli entinen. Purin koko tulipesän pois tuhkaluukun pohjaan asti. Raspasin laastijämät pois, kostutuin runsaasti ja muurasin alimman varvin reikätiilistä saviuunilaastilla suoraksi. Seuraavan varvin muurasinkin jo tulitiilistä, mutta edelleen saviuunilaastilla. Varsinaisen tulipesän tein tulitiilistä tulilaastilla. Tässä kävi pikkusia mokia, mutta ei mitään kovin dramaattista. Uunin suuluukku  jäi vähän huonoon asentoon muurauksen seurauksena ja arinalle olisi påitänyt jättää leveämmälti kiellekettä, miutta minulla ei ollut sattumalta vielä uutta arinaa hankittuna... Vnahat tiilet taisivat olla paksumpia. Taitaa tarvita jotakin kippaskonsteja vielä, että saa hellan kannet asettumaan sopivasti

Nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan hellan kuivumista. Useampaan viikkoon ei saa muurauksen jälkeen pitää valkeeta uunissa, mutta onneksi on käynti kohti kesää.

Sähkärit

Eli kun hääräsin itse ulkona, oli sähkömiehillä aikaa rellestää sisällä.

Keittiöön piuhoja tuli odotetustikin aika lailla paljon. Siksi oli hyvä ratkaisu päättää koolata tämä tiskipöydän taustaseinä. Johoja tulikin kyllä enemmän kuin olin osannut odottaa ja alkoikin epäilyttää, saanko kaikkia johtoja piilotettua mitenkään nätisti.

Ulkoseinillä on siis kaksi kerrosta 12mm huokolevyä, joista jätin päälimmäisen noin 3-4cm vajaaksi alhaalta, jotta siellä mahtuisi veimään sähköjohtoja listojen takana. Kattolistaksikin on tulossa vanhan mallin mukaiset leveät listat, joiden takana mahtuisi veimään montakin piuhaa, mutta etenkin eteisessä sähkökaapilta lähti niin suuret määrät johtoja, että jotakin kepulikonsteja täytyy tehdä. Pari päivää miehiltä meni, mutta siitä huolimatta tuli kovin kalliiksi!

Uusi ja niiin kallis sähkökaappi

Kylän peurat kevätlaitumilla

Ulkoverhous

Kaikki oli valmiina sähkömiehille, joten oli aika saada miehet tömaalle. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut, sillä sovittuna päivänä ketään ei ilmestynytkään työmaalle. Ulkopuolisten työntekijöitten perään täytyy näköjään jatkuvasti soitella...

Kun sähkömiehet lopulta saapuivat, ajatelin itse poistua jaloista ulkohommiin. Kauniina kevätpäivinä olikin oikein makoisaa alkaa laittamaan ulkoverhousta kuntoon.

Lähtötilannetta

Ulkoverhoushan oli katkaistu hirsien vaihdon takia alareunastaan poikki, joskin lautojen alapäät olivat muutenkin jo huonot ja uusimisen tarpeessa. Ajattelin alunperin uusia varjon puolen paremmin säilyneistä seinistä vain parinkymmenen sentin pätkän alareunasta ja tehdä pienen vesilistan uuden ja vanhan osan välille. Kuitenikin ajattelin talon yhteneväisyyden ja aikaisempien korjausten jälkien johdosta uusia kaikki seinät jo viime syksynä uusittua eteläpäätyä lukuunottamatta ikkunoitten alareunan linjalta alaspäin.

 Kiinnitin suoran laudan linjuriksi ja käsisirkkelillä ajoin verhouksen poikki 15* kulmassa. Näin muodostui säilyvän osan alareunaan jo tippanokka.

Sirkkelillä 32x100mm ruodelaudasta ajettu tippalsita.

Säilytin vanhat tervapaperit siltä osin, kun ne olivat kelvollset. Valitettavasti vastaavaa tervapaperia ei löytyny mistään, joten päädyin Arvo-bitumivuorauspaperiin. Täähän on periaatteessa täysin nykyisen rakennustavan vastasta laittaa melkotiivis paperi rakenteen kylmälle puolelle, sillä periaatteessa sisäilmasta tuleva kosteus saattaisi tiivistyä tuohon ja lahottaa hirret. Hirsien kosteuspuskurikyky on kuitenkin niin suuri, että tällasta ei tervapaperin kanssa tule tapahtumaan. Tervapaperi toimii siis tuulensuojana ja se estää viistosatee ja myrskytuulen painaman veden pääsyn hirsiin saakka.

Vanha öljymaalattu seinän yläosa ja punamullattu uusi osa soipivat aika hyvin yhteen.

Tässä sitten lähes valmista seinää. Maalia ja peiterimat puuttuvat. Seinän alareunaan taiteilin kakkosvitosesta (50x125mm) sahatavarasta järeen tippalistan, jonka sahasin 25* kulmaan, jotta sadevesi varmasti valuisi kunnolla listan päältä pois. Kengitystarpeenhan oli nimenomaan vanha tippalista aikain saatossa aiheuttanut. Näin järeän listan kiinnittämisessä oli vähän hankaluutta, mutta lopulta kun porsin ensiksi kunnon reijät listaan ja survasin 6x120mm ruuvin syvälle puuhun, niin tukevan tuntuiseksi muodostui.

Sama homma jatkui sitten pitkälläkin sivulla. Myös ikkunanpielet kaipasivat päivitystä ja sadevesi oli päässyt turmelemaan verhousta nimenomaan ikkunalistoituksen ylimmäisen vaakalaudan takaa, joten tikkaillekin täytyi taas kavuta. Omaa hankaluutta aiheutti myös vanhan laudoituksen vaihteleva leveys, mutta sain onneksi ostettua lautaa 100, 125 150, 175 ja 200mm leveysisnä. Menee sitten rimoitus suunnilleen samaa tahtia ylä- ja alaosassa.

 Tämä on kyllä ehdottomasti parasta antia, kun näkee oman kädenjäljen nopeasti :)

Ja talvi yllätti vappuilijat 1.5.2017

1.5.2017