Koolausta

     Sähkömiehiä olisi kovasti saatava työmaalle, ja sitä varten täytyisi saada levytettävät seinät ja vessan katot koolattua. Opettajan asunnon, eli työmaan puolella vessassa puuttuu vielä pätkä seinää, sillä lopetin kevytsoraharkkomuurauksen vessan tulevan oven kohdalle.  Seinän loppuosan rungon tein 66x39mm kertopuusta. Rungon paikan mitoitin siten, että uusi kevytsoraharkkoseinä kulkisi samassa linjassa kertopuutolppiin kiinnitettävän märkätilalevyn kanssa. Myös opettajan vessan nurkasta katolle nouseva viemärintuuletusputki ja pyykkikoneen viemäröinti täytyi saada kotelorungon sisälle.

     Vessan seinähän täytyi saada vielä opettajan kamarinkin puolta samaan linjaan.Tein 50x50mm puutavarasta ikään kuin toisen seinärungon kevytsoraharkko- ja kertopuuseinän eteen. Ajattelin tämän myös parantavan asuntojen välistä äänieristystä niin, ettei ainakaan luokan puolen kylppäristä äänet kantautuisi suoraan opettajan kamariin. Kiinnitin 50x50 puutolpat alajuoksuun ja yläjuoksuun, sekä lisäksi parista kohdasta kevytsoraseinään. Ovenkarmi olikin sitten aika helposti asennettavissa samaan linjaan seinän kanssa. Oven päälle jätin rungon tekemättä, sillä mieleeni tuli ajatus saada luonnonvaloa opettajankin kylppäriin. Oven päälle sopisi hyvin saman tapainen ikkuna kuin on myös ulko-oven yläpuolella.

     Kun opettajan vessan ilmanvaihto ei onnistunutkaan vanhan hormin kautta, päädyin vetämään uuden 100mm kokoisen teräskierreputken vessan katosta suoraan harjalle. Sitten minulla olikin jo kaikki valmiina vessan kattojen alaslaskuja varten.

Ristiinkoolaus ja katon höyrynsulku

     Nykyisen hyvän rakennustavan mukaan märkätilojen yläpuolelle olisi jätettävä tuulettuva tila, jottei kostea suihkuilma olisi heti kosketuksissa yläpuolisten lämmöneristeitten kanssa. Minun oli helppo toteuttaa tämä, sillä 285cm olisi muutenkin jo vähän liian suuri kylpyhuoneen huonekorkeus. Päädyin tekemään alaslaskun siten, että huonekorkeudeksi tulisi 255cm, jotta oven päälle mahtuisi vielä haluamanai ikkuna. Alaslaskun toteutin ihan vain puutavarasta. Kiinnitin kattoon vielä höyrynsulkumuovin, jonka alapuolelle muodostin tuuletusvälin ristiinkoolauskella. Näin ilma kiertää höyrynsulun ja tulevan kattopaneelin välissä ja sähkövedoille sekä upotettaville led-valoille jää vielä tilaa.

Vessa kokonaisuudessaan. Koko seinän editse menee 50x50mm puurunko.

Pääsiäisen aikaan raksamiehelläkin täytyy olla asiaankuuluvat eväät :)

Kylän pääsiäiskokko oli komea!

Ovia ja oven karmeja

Ovien metsästys

Uusi vessanovi suoraan 1800-luvulta

     Jotta pääsisin vessan seinien kanssa eteenpäin, minun täytyisi saada oven karmit paikoilleen. Tai ainakin tietää, minkä kokoiset ovet olisi tulossa. Torista metsästelin käytettyjä ovia, mutta työn ja tuskan takana oli löytää sopivat. 70cm leveitä vanhoja peiliovia ei juuri tuntunut löytyvän. Lopulta torista nappasi vähän liiankin kanssa: ostin 2kpl 1800-luvulta peräisin olevat koristeelliset 70x210cm ovet, 2kpl 75x220cm ovet ja jo tulevia vaiheita ajatellen 4 kpl 80x210cm kokoisia peiliovia. Maalihan kaikissa oli erinomaisen huono, mutta hintakin oli sen mukainen.

     Seuraavaksi ongelmaksi muodostui oven karmit. Rautakaupoissa ei myyty perus karmipuuta metritavarana ja toisaalta uudet karmipaketit olivat liian pieniä. Nykyiset ovet ovat karmimitaltaan kutakuinkin 210cm korkeita, eli minun 210-220cm korkeille ovilehdille auttamattomasti liian pieniä. Kaikki lähiseudun puuliikkeet läpi soitettuani tärppäsi lopulta Someron puutavaralta. Heillä oli vielä kahta eri karmivahvuutta, joten kävin samoin tein hakemassa karmipuut sekä "uusiin" oviin, että vanhoista ovista suunnittelemiini komeroihin.

Tämä korkeampi ovi tulee luokan vessaan

     Karmien askartelussa oli oma työnsä, mutta suurimmaksi hommaksi muodostui kuitenkin ovien saranoittaminen. Ostin tavallisia nostosaranoita tavaratalosta ja ne sopivat sattumalta ovissa jo oleviin vanhoihin saranoihin, joten riitti, että asensi uuden saranapuoliskon uuteen karmiin. Kuitenkin saranoissa oli niin paljon säätämistä, että hermot meinasi mennä! Aina ovi ahdisti jostakin kulmasta. Kärsivällisyyttä siis!

Uusi ja vanha saranapuolisko

Vanhasta ostamastani ovesta pilkoin pienet ovet komeron yläoviksi.

Sementtiliiman poisto ja kevytsoraharkkomuuraus

Kiirettä on taas ollut!

     Kun kylpyhuoneitten lattia, eli tavallisen rossipermannon päälle valettu betonilaatta oli ollut 3-4 viikkoa muovikalvon alla jälkihoidossa, tuli viimein aiheelliseksi käydä toden teolla kylpyhuoneitten tekoon. Betonilattiaan muodostuu valun yhteydessä ns sementtiliimakerros lattian pintaan. Sementtiliima on siis käytännössä vähän erottunutta sementtivesivelliä, joka muodostaa kovettuessaan oikein tiiviin, mutta hauraan kerroksen betonin pintaan. Jotta betoni olisi mahdollista pinnoittaa, esimerkiksi maalata tai tässä tapauksessa vesieristää, täytyy sementtiliimakerros poistaa.
Tavallisesti sementtiliima hiotaan pois "timantilla" (Flex tai joku vastaava vehje) ja niin ajattelin itsekin tehdä, sillä se on minulle tuttua puuha. MUTTA: minulla ei tietenkään itselläni ole kyseistä vekotinta, joten kyselin vuokrafirmoista hintoja. Vuokra tuollaisella hiomalaitteella ja sen yhteydessä välttämättömästi käytettävällä imurilla olisi ollut suuruusluokkaa 300€. Jotenka täytyi vähän miettiä vaihtoehtoja.
Törmäsinkin termiin betonin peittaus. Se tarkoittaa käytännössä siis happokäsittelyä. Betonihan on erittäin voimakas emäs ja siihen päälle kaadettava voimakas happoliuos reagoi kemiallisesti emäksen kanssa ja tuloksena syntyy suolavettä. Samalla betonin pintakerros liukenee pois. Peittausliuoksia myydään valmiinakin, mutta meiltä löytyi kotopuolesta voimakasta AIV-liuosta (muurahaishappoa), jota laimensin peittauslioksien vahvuiseksi, jolloin happoa tuli muistaakseni noin 10% liuoksesta.
Kastelukannulla kaadettaessa liuosta betonilattialle, käynnistyy kemiallinen reaktio välittömästi ja sementtiliima oikein kuohuaa pois. Liuos levitetään lattiaan vaikkapa katuharjalla nopeasti tasaiseksi ja huuhdella parin minuutin kuluessa viemäriin. Liuos on siis reaktion jälkeen neutraalia, eikä siten vahongoita putkis tai ympäristöä. Varsinaisen liuoksen kanssa on oltava varovainen! Näin sain sementtiliiman mukavasti pois lattiastakäytännössä ilmaiseksi. Lisäksi homma kävi siististi ja pölyttömästi.

Betonipinta ennen "peittausta"

Laimennettua AIV-liuosta kaadettuna betonilattialle.sementtiliiman kuohunta näkyy valkoisena.

Ja tässä puhdas sementtiliimaton lopputulos :)

Päädyin kylpyhuoneissa kivisiin väliseiniin. Tai oikeastaan vain suihkunurkkauksien osalta, sillä muuten kylpyhuonekompleksista olisi tullut entistäkin raskaampi ja toisaalta jo valmiiksi pienet tilat olisi kutistuneet entisestään. Puntaroin Siporex -kevytbetoniharkkojen ja kevytsoraharkkojen välillä, mutta saatavuussyistä päädyin kevytsoraharkkoihin.

Harkkojen murausohjeessa neuvottiin asettamaan alimman varvin ja betonilaatan väliin bitumihuopa lattialämmityksellisissä tapauksissa, joten sillä ja metallisten lähtölistojen asennuksella homma lähti käyntiin. Alimman varvin muutasin muurauslaastilla, jotta seinän lähtö saatiin suoraan. Loppu muuraus kävikin sitten hyvin  ohutsaumamuurauslaastilla. Muurauksessa kannattaa olla apuna pitkiä linjureita ja vatupassi, jotta muuraus saadaan kulkemaan suoraan. Linjureina käytin ihan vaan 6" lautaa. Varmuuden vuoksi täyti  harkkojen koloja paikoitellen betonilla. Kylppärinurkkahan muodostaa T:n mallisen seinämän, joka ei käytännössä tukeudu mihinkään. Lisäksi yhteen haaraan tulee ovenpieli, joten siltä vaaditaan erityistä kestävyyttä. Täytin käytännössä kolon jokaisen haaran päästä lattiasta kattoon asti. Muurasin T-nurkan limiin, vaikka ohje toisinnolisikin halunnut, mutta ajattelin sen tukevan rakennetta. Muuten kylpyhuoneitten välinen seinäpätkä olisi ollut 1,2m x 2,8m, eli hirmu kapea suhteessa korkeuteensa. Tuntuu luotettavammalta, että se on muurattu kiinni toiseen seinään.

Kuva luokan puolen kylppäristä opettajan kamariin. Suihkunurkkaukset

Seinä nousee

Vanhaan muuriin oli tehty aikanaan ilmareikä vanhaan vessaan. Minun piti vessan ilmanvaihto edelleenkin hoita tuota kautta, mutta ilmareikä menikin luokan puretun pystymuurin hormiin. Sen halusin säästää mahdollista uutta tulisijaa varten, joten pääti  muurata vanhan läven umpeen. Rappasin sekä vanhan putsatun tiilimuurin, että kevytsoraharkkoseinän Kiillon kuitulaastilla. Tiiliseonästä tosiaan nakuttelin käsipelillä vanhan huonosti kiinni olevan rappauksen kokonaan pois ja harjasin kastellun seinän terösharjallairtolaastista. Tiiliseinä imee valtavan määrän vettä ja sen kostuttamisessa ei sovi nuukailla, jos haluaa laastin pysyvän seinässä. Mulla vettä kului kostutukseen ämpäreittäin: noin 5litraa neliölle. Tiiliseonän epätasaisuus ja saumojen syvyys vaati pari tasoitekerrosta, mutta kevytsoraharkkomuuraus tuli vahingossa niin suoraksi, että oikaisua ei tarvittu. Pelkkä kevyt ylitasoitus riitti, jotta vedeneristeelle saatiin hyvä kiinnitysalusta.

Kosken pauhu ei valitettavasti välity kuvasta