Hyvästit hirsille...

     ... eli levytyksen aika! Nyt kun katot oli saatu maaliin ja lattiatkin on jo olemassa, niin tuli vuoro hyökätä seinien kimppuun! Oikeastaan vessoja pitäisi tehdä, mutta ennen kuin rakennuslupa on voimassa, ei siihen hommaan sen enempiä ryhdytä.
     Tässä vaiheessa muuten kannattaa huomioida myös, miten aikoo sähköjä talossa kujettaa!
     Sain aikaiseksi tilata Loimaan rakennuseristeeltä huokoista puukuitulevyä ja lisää Kätevä puukuitueristettä ja oikein kotiinkuljetuksella ne sitten tulivatkin perille.
     Seinien työstö alkoi kuitenkin sillä, että nypin suurimmat naulat pois. Luin jostakin, että seinään jätetyt nupinaulat voisivat ruostua ja ruoste tulisi läpi seinälevyistä. En tiedä pitääkö tämä ollenkaan paikkaansa, mutta kyllä nyt sitten koitin ulkoseiniltä kaikki ottaa pois. Valtaosahan nauloista on ihan seinän ylä- ja alareunassa, jotenka vaikka ruoste tulisikin läpi, jäisi se kuitenkin listojen alle piiloon.
     Seuraavaksi aloitin tilkitsemisen. Vanhaan tuttuun tapaan Hemprefinen hampulla. Sulloin kolot täyteen ehkä vähän turhankin tarkkaan, sillä aikaa kului taas vallan kamalasti. Tunkesin kaikkiin hirren halkeemiinkin hamppua, vaikka se on ehkä aika tyhjänpäiväistä. En kuitenkaan sallinut itseäni jättää tyhjiä koloja levyjen taa.
      Tällä kertaa tilkintätyökaluna oli pieni kittilasta ja se olikin varsin näppärä. Pöllin tämän työkaluidean jostakin blogista.

      Löytyipä seinästä päivämääräkin, 12.11.1927. Onkohan tuo päivä sitten hirsien peittämispäivä. Talo on papereitten mukaan rakennettu 1926, mutta voi olla, että silloin työt on aloitettu. Mikä lie näissä ollut tapana.

Tässä sitten jo tilkittyä seinää. Ajatuksena oli, ettei levyn taakse jäisi ilmaonkaloita.

         Netistä löytyi vähän ristiriitaista tietoa ilmansulkupaperin käytöstä. Toisaalla sanottiin, että vain nurkkiin ja toisaalla taas, että kauttaaltaa. Levyjen myyjä kuitenkin suositteli, että paperoitaisiin seinä kauttaaltaan ja liitokset vielä teipattaisiinkin. Näin sitten tein.
     Totesin teippaamisen kuitenkin vähän turhanpäiväiseksi, sillä huokolevythän kiinnitetään suoraan paperin päälle, jolloin paperiin tulee se miljoona reikää. Saumatkaan ei sen enempää vuotaisi, sillä levyjen allehan saumat jää tiiviisti litistykseen levyjen ja hirren väliin. Noo teippi oli ostettu, joten pitihän se käyttää.
     Huomionarvoista mielestäni on, että nykytaloissa käytetään höyrynsulun vaativia eristeitä. Höyrynsulkuteipin käyttöikä on kuitenkin vain 10 vuotta, eikä muistaakseni höyrynsulkumuovinkaan käyttöikä ole ainakaan yli 25 vuotta. Ehkä sitten nykytaloissa seinät revitään 20 vuoden välein auki muovin vaihtoa varten. Ite aattelin, että jospa mun elinaikanani en enää näitten asentamieni levyjen alle jääviä hirsiä näkisi. Ja toivonmukaan elän pitkään.
     Käyttämäni ilmansulkupaperi on nimeltään Arvopaperi. Se on verkkovahvistettua ja siinä on paperin sisällä ohut muovikalvo. Muovikalvon tehtävänä on hidastaa vesihöyryn kulkua seinärakenteeseen, eli estää sellaiset lahoamiset, mitä minäkin olen muutamista paikoista taloa löytänyt. Höyrynsulkumuovi taas estää käytännössä kokonaan vesihöyryn ja muitten kaasujen liikkeet, jolloin hirsiseinän kosteutta tasaava vaikutus jäisi hyödyntämättä. Sikäli höyrynsulkumuovikin toimii rakennusteknisesti oikein hirsitalossakin, kun se on asennettu sisäpintaan.
   Noniin, eli ensikis kiinnitin nitojalla paperisuirun katon rajaan. Lattianrajassahan minulla olikin jo valmiina paperi, joka lattiaa asentaessa jätettiin nousemaan vähän matkaa ylös seinille. Sitten näitten papereitten päälle parikymmentä senttiä limittäen nidoin seinän paperin. Erityisen tärkeätä on nurkan paperointi, jottei tuuli pääse arasta nurkkapaikasta tuivertamaan tupaan.

      Päädyin levyttämään seinät kahdella kerroksella 12mm vahvuista huokolevyä. Haittana oli levyjen pituus. Levyjen mitta on 2700 ja huoneen korkeus 2850. Jatkopätkiä sitten vähän joutui laittelemaan.
     Ensimmäistä levykerrosta asentaessa täytyy jo heti huomioida pintalevytys, joka tulisi saada mahdollisimman yhtenäiseksi, eikä levykerroksien saumat saisi osua päällekkäin. Myös nurkkien suoruutta täytyy vähän katsella ja leikata levyä niin, että se istuu nurkkaan tiiviisti.

      Tässä jo sitten onkin keittiön seinillä alimmainen levykerros paikoillaan. Jätin levyn sen verran vajaaksi, että smyygiripan saa hyvin asennettua. Ajatuksena oli myös, että jos joskus täytyy karmi ottaa irti, ei levyjä tarvitsisi hajoittaa.
     Minulle myytiin kahta sorttia huokolevyä. Alimmaiseksi tällaista tummempaa, jonka pintakuviokin oli vähän röpelöisempi. Kuulemma se on ihan samaa tavaraa, mutta tummemman värin ja pintakuvion takia se kelpaa vain aluslevyksi. Hinta oli pari euroa tavallista huokolevyä halvempi. Päällimäinen levy on sitten aavistuksen vaaleampi ja kummaltakin puolelta samanlaisella pintakuviolla varustettu.
     Huokolevyjenhän täytyisi ennen asennusta tasaantua oikeaan kosteuteen huonetilassa, johon ne asennetaan. Mätkin nuo alemmat levyt suoraan vaan seinille, sillä niissä ei nyt niin suurta merkitystä olekkaan, vaikka vähän rakoa levyjen välille muodostuisi. Mietin vain, että milläköhän ilveellä saisin kämppään normaalit olosuhteet, kun asunto on tyhjillään ja kylmillään.... Ehkäpä se riittää, että laitan tulet pesään ja odotan, että lämpötila kohoaa normaaliksi. Aika mukavasti saakin puuta kantaa, että saa pelkästään puuvoimin nostettua asunnon lämpötilaa parikymmentä astetta. Lämmönlähteinä on nyt siis hella, porinmatti ja yksi pystymuuri, lämmitettävä ala 70m2, huonekorkeus 2850 ja yläpohja hyvin vähäisesti eristetty...

     Sain pidennetyn viikonlopun aikana tilkityksi, paperoiduksi ja levytetyksi ensimmäisen kerran noin 15m ulkoseinää. Ehdottomasti hitain vaihe on tilkitseminen, eli onneksi loppu levytystyö sujuu sitten huomattavasti nopeammin.

Lukemisen arvoinen opastus on muuten netistä löytyvä Niko Palosen ohje aiheesta: Niko Palonen / Huokoisen puukuitulevyn asentaminen ja pintakäsittely vanhassa rakennuksessa. Löytyy ihan googlesta.

Uutta katsantokulmaa välillä. Punamullalle olisi tarvetta.