maanantai 4. huhtikuuta 2016

Purkutyöt jatkukoon!



Pääsiäispyhät toi mukanaan kivasti vapaapäiviä, jotka melko tehokkaasti kuluivat purkuhommien parissa.

 Kaikki tarpeelliset sähköt on nyt purettu. Seinistä on purettu levyt ja myös pinkopahvit otin pois. Toisaalta oli sääli repiä vanhat pinkopahvit kaikkine taptettikerroksineen, mutta totesin, että nyt kun ulkovuori näyttäisi kuitenkin siltä, että sitä en pura, niin olisi hyvä sisäpuolelta saada sitten edes kunnolla tilkittyä. Vanhat tilkeet oli kuivunut vallan käppyröiksi ja suunnilleen itsestään tippui hirsien ravosta permannolle. Ajattelin kuitenkin joskus tulevaisuudessa tehdä vanhoista tapeteista taulut, joissa muisto vanhoista tapeteista saisi kuitenkin elää mukana :)

 Tässä kuvassa keittiö ennen...











... ja tässä jälkeen! Toisen kulmakaapin päätin purkaa sillä keittiö on mitoitettu tilansa puolesta hiukan erilaisille tarpeille. Nykyään kun täytyy olla sähköhella ja jääkappi, joten toisen kulmakaapin purku oli kyllä välttämättömyys. Toisenpas ajattelin säästää, sillä keittiössähän on aina puutetta kaappitilasta

Lattian purku oli aika urakka! Valehtelematta kului 8 tuntia kiskoa muovimatto levyinensä irti. Muovimatto oli niin tiukasti kiinni pari senttisessä lastulevyssä, että ei auttanut kun repiä ne yhtenä pakettina irti. Matto oli vielä niin sitkeä, että se ei revennyt, vaan piti mattoveittellä palotella pieniksi paloiksi. Lastulevykin oli kivasti naulattu 3 tuumaisilla rihlatuilla nauloilla melkosen taajaan kiinni vanhaan lautalattiaan.

Edelleen ihmetyttää suuresti tuo lattia! Mitä lie kalkkimaalia, jolla se on käsitelty. Onkohan sitä käytetty joskus lattiarakojen eristämiseen? Pappa veikkasi, että hiiriltä suojaamaan, kun hiiret ei kuulemma kalkkia syö... Tiärä si.


Raahauduin tässä purkutöitten lomassa vähän kattoakin tarkastelemaan ja yllättävän hyvältähän siellä näyttikin! Muutamia rikkonaisia tiiliä siellä täällä  ja varjoisemmalla puolella melko runsaasti sammalta, mutta ei mitään erityisen hälyyttävää. Auringon puolella harjalla oli noin neljän metrin matkalta kattovarppeet päässeet lahoamaan siinä määrin, että ylin kattotiilivarvi oli valahtanut parikymmentä senttiä alaspäin paljastaen vanhan pärekaton altaan. Ei muuta kun valjaat selkään, köysi piipun ympäri ja menoks vaan (toki tässä välissä oli härtslaaki melko lähellä, kun olin juuri savupiipun vierellä katolla, kun piipusta lennähti kaksi naakkaa pihalle. Ilmankos ei oikeen tahtonu hella vetää...)!


Sisäkattojen levytyksien rungot oli juuri sopivaa materiaalia uusiksi varppeiksi. Kattotiilet on sen verta vahvoja, että ne kestivät ihan kohtuullisesti kävelyä. Lisäksi varsinaiset ruoteet kaikkein alimmaisimpana on vahvasta puusta tehty ja ruoteitten välissä on vain noin kymmenisen senttiä tyhjää, joten ei ollut pelkoa tippua pärekatostakaan läpi. Lahot puut ja päreet vaan pois, ja uutta puuta tilalle. Vaihdoin verannan katosta ehjempiä tiiliä rikkonaisten tilalle isolle katolle. Löysin myös sen kohdan, josta aijemman mainintani  mukaan vettä tihkui vintille. Nyt katto toivon mukaan kestää sen aikaa, että rahatilanne sallii uuden peltikaton teon.




Maisemat katolta oli kyllä auringon laskussa upeat! Loistavaa kevättä kaikille!