keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Levytystä ja muurausta

     Nyt kun sähkötöitten ensimmäinen vaihe on takana ja olis paljon kaikenlasita puuha, niin valitettavasti palkkatyöt painaa siinä määrin taas kesän lähestyessä päälle, että työmaalla alkaa lähes hiljaiselo. Nooh, parin viikonlopun aikana ehdin kuitenkin vähän koolailemaan ja levyttelemään seiniä ja korjata piippua sekä hellaa:


     Kamarin ja kylppäreitten välinen seinä muodostuu tosiaan pääosin muuratusta kevytsoraharkosta, joka on koolattu 2"x2" sahatavaralla. Seinään tuli muutama sähköveto, mutta nyt sen pysty ummistamaan. Lisäsin seinään vielä koolauksien väliin ekovillalevyjä ääntä vaimentamaan. Näihin koolattuihin seiniin panin ek-kipsilevyn, sillä huokolevy vaatisi tukevan alustan. Ja tavallinen kipsilevy on taas aika herkkää.



      Myös keittiön seinä tuli levytettyä. Kipsilevynä oli tosin jotakin ulkolaista ja se oli surkeata! Ruuvi poksautti levyn hajalle ympäriltään, joten tasoittamisesta tulee mielenkiintoista. Onneksi nuo jäävät suurimmaksi osaksi keittiökalsuteitten taakse piiloon.

     Keittiön seinästä piirsin paperille kaavion, mihin merkkasin johtojen paikat ja koolausket, jotta kiinnittäminen seinille olisi helpompaa, eikä vahingossa lävistäisi seinässä olevia johtoja. Koolauksien kiinnittämisessä olikin hunteeraamista, sillä minulla ei ole vielä tiedossa, millaisen keittiön tulen hankkimaan. Yläkaapit kun tarvitsevat kunnollisen kiinnitysalustan.   
    Nyt,  kun on alkanut olemaan jo vähän lämpimämpää, ajattelin ruveta korjailemaan piippua kamarin puolelta ja hellaa. Piippuhan oli tuprutellut savua katon rajassa olevasta halkeamasta, joka oli vain väliaikaisesti tukittu lasivillalla, jotta sain talven lämmitettyä tulisijoilla.

     Jostain syystä juuri välipohjan alapuolelta oli piipusta tiilien välistä laasti kadonnut. Liekö syynä vuosikymmenet piipussa olleet naakanpesät. Kun rappauksen naputteli pois, irtosivat tiilet kuin itsestään. Hiukan kuumotti tää homma, mutta todellisuudessa tää näyttää pahemmalta kuin mitä on. Nimittäin piippussa on ylhäällä kaksi erillistä hormia, joista toinen haaraantuu hiukan välipohjan yläpuolella kahtia; toinen haaroista keittiöön hellalle ja toinen kamariin porinmatille. Ilmahormi tulee suorana alas asti ja nämä kaksi muuta haaraa jakaantuu varsinaisesta piipuista sivuille.

Vaikka piippu on siis käytännössä poikki, sen päällä ei makaa koko yläpuolinen osuus katolle saakka, vaan vain puolen metrin pätkä, jonka matkalle porinmatin hormi yhtyy varsinaiseen piippuun. 




     Kolitin kutenkin purkaa ja muurailla piippua niin, ettei se poikeasti olisi koko matkaltaan yhtaikasesti poikki. Vanhat tiilet olivat vaan niin erikoisen kokoisia, eikä minulla ollut juuri välineistöä tiilten työstöön, joten jouduin vähän kikkailemaan. Aika vaikeaa oli saada ylipäätään laasti sullottua saumoihin tiiviisti niin, että saumat tosiaan yulisivat täyteen.


Hankalaa oli myös näin kokemattomalle osata asetella tiilet oikein niin, että ne myös pysyisivät tuolla ylhäällä. Koitin muurata tuon ulokkeen vähän tukevammin alkuperäiseen verrattuna. Voi olla, että kattolistojen kanssa joutuu hiukan soveltamaan tässä kohtia tulevaisuudessa...


      Hellassahan oli hyvin pitkälti samankaltaista vikaa kuin piipussa: Laasti oli hapertunut ja tiilet sai nostella pois tulipesästä. Lisäksi arina oli entinen. Purin koko tulipesän pois tuhkaluukun pohjaan asti. Raspasin laastijämät pois, kostutuin runsaasti ja muurasin alimman varvin reikätiilistä saviuunilaastilla suoraksi. Seuraavan varvin muurasinkin jo tulitiilistä, mutta edelleen saviuunilaastilla. Varsinaisen tulipesän tein tulitiilistä tulilaastilla. Tässä kävi pikkusia mokia, mutta ei mitään kovin dramaattista. Uunin suuluukku  jäi vähän huonoon asentoon muurauksen seurauksena ja arinalle olisi påitänyt jättää leveämmälti kiellekettä, miutta minulla ei ollut sattumalta vielä uutta arinaa hankittuna... Vnahat tiilet taisivat olla paksumpia. Taitaa tarvita jotakin kippaskonsteja vielä, että saa hellan kannet asettumaan sopivasti

Nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan hellan kuivumista. Useampaan viikkoon ei saa muurauksen jälkeen pitää valkeeta uunissa, mutta onneksi on käynti kohti kesää.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Sähkärit

Eli kun hääräsin itse ulkona, oli sähkömiehillä aikaa rellestää sisällä.


Keittiöön piuhoja tuli odotetustikin aika lailla paljon. Siksi oli hyvä ratkaisu päättää koolata tämä tiskipöydän taustaseinä. Johoja tulikin kyllä enemmän kuin olin osannut odottaa ja alkoikin epäilyttää, saanko kaikkia johtoja piilotettua mitenkään nätisti.

Ulkoseinillä on siis kaksi kerrosta 12mm huokolevyä, joista jätin päälimmäisen noin 3-4cm vajaaksi alhaalta, jotta siellä mahtuisi veimään sähköjohtoja listojen takana. Kattolistaksikin on tulossa vanhan mallin mukaiset leveät listat, joiden takana mahtuisi veimään montakin piuhaa, mutta etenkin eteisessä sähkökaapilta lähti niin suuret määrät johtoja, että jotakin kepulikonsteja täytyy tehdä. Pari päivää miehiltä meni, mutta siitä huolimatta tuli kovin kalliiksi!

Uusi ja niiin kallis sähkökaappi
Kylän peurat kevätlaitumilla

Ulkoverhous

Kaikki oli valmiina sähkömiehille, joten oli aika saada miehet tömaalle. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut, sillä sovittuna päivänä ketään ei ilmestynytkään työmaalle. Ulkopuolisten työntekijöitten perään täytyy näköjään jatkuvasti soitella...

Kun sähkömiehet lopulta saapuivat, ajatelin itse poistua jaloista ulkohommiin. Kauniina kevätpäivinä olikin oikein makoisaa alkaa laittamaan ulkoverhousta kuntoon.
Lähtötilannetta

Ulkoverhoushan oli katkaistu hirsien vaihdon takia alareunastaan poikki, joskin lautojen alapäät olivat muutenkin jo huonot ja uusimisen tarpeessa. Ajattelin alunperin uusia varjon puolen paremmin säilyneistä seinistä vain parinkymmenen sentin pätkän alareunasta ja tehdä pienen vesilistan uuden ja vanhan osan välille. Kuitenikin ajattelin talon yhteneväisyyden ja aikaisempien korjausten jälkien johdosta uusia kaikki seinät jo viime syksynä uusittua eteläpäätyä lukuunottamatta ikkunoitten alareunan linjalta alaspäin.


 Kiinnitin suoran laudan linjuriksi ja käsisirkkelillä ajoin verhouksen poikki 15* kulmassa. Näin muodostui säilyvän osan alareunaan jo tippanokka.



Sirkkelillä 32x100mm ruodelaudasta ajettu tippalsita.

Säilytin vanhat tervapaperit siltä osin, kun ne olivat kelvollset. Valitettavasti vastaavaa tervapaperia ei löytyny mistään, joten päädyin Arvo-bitumivuorauspaperiin. Täähän on periaatteessa täysin nykyisen rakennustavan vastasta laittaa melkotiivis paperi rakenteen kylmälle puolelle, sillä periaatteessa sisäilmasta tuleva kosteus saattaisi tiivistyä tuohon ja lahottaa hirret. Hirsien kosteuspuskurikyky on kuitenkin niin suuri, että tällasta ei tervapaperin kanssa tule tapahtumaan. Tervapaperi toimii siis tuulensuojana ja se estää viistosatee ja myrskytuulen painaman veden pääsyn hirsiin saakka.


Vanha öljymaalattu seinän yläosa ja punamullattu uusi osa soipivat aika hyvin yhteen.
Tässä sitten lähes valmista seinää. Maalia ja peiterimat puuttuvat. Seinän alareunaan taiteilin kakkosvitosesta (50x125mm) sahatavarasta järeen tippalistan, jonka sahasin 25* kulmaan, jotta sadevesi varmasti valuisi kunnolla listan päältä pois. Kengitystarpeenhan oli nimenomaan vanha tippalista aikain saatossa aiheuttanut. Näin järeän listan kiinnittämisessä oli vähän hankaluutta, mutta lopulta kun porsin ensiksi kunnon reijät listaan ja survasin 6x120mm ruuvin syvälle puuhun, niin tukevan tuntuiseksi muodostui.
Sama homma jatkui sitten pitkälläkin sivulla. Myös ikkunanpielet kaipasivat päivitystä ja sadevesi oli päässyt turmelemaan verhousta nimenomaan ikkunalistoituksen ylimmäisen vaakalaudan takaa, joten tikkaillekin täytyi taas kavuta. Omaa hankaluutta aiheutti myös vanhan laudoituksen vaihteleva leveys, mutta sain onneksi ostettua lautaa 100, 125 150, 175 ja 200mm leveysisnä. Menee sitten rimoitus suunnilleen samaa tahtia ylä- ja alaosassa.

 Tämä on kyllä ehdottomasti parasta antia, kun näkee oman kädenjäljen nopeasti :)


Ja talvi yllätti vappuilijat 1.5.2017
1.5.2017



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Koolausta

     Sähkömiehiä olisi kovasti saatava työmaalle, ja sitä varten täytyisi saada levytettävät seinät ja vessan katot koolattua. Opettajan asunnon, eli työmaan puolella vessassa puuttuu vielä pätkä seinää, sillä lopetin kevytsoraharkkomuurauksen vessan tulevan oven kohdalle.  Seinän loppuosan rungon tein 66x39mm kertopuusta. Rungon paikan mitoitin siten, että uusi kevytsoraharkkoseinä kulkisi samassa linjassa kertopuutolppiin kiinnitettävän märkätilalevyn kanssa. Myös opettajan vessan nurkasta katolle nouseva viemärintuuletusputki ja pyykkikoneen viemäröinti täytyi saada kotelorungon sisälle.

     Vessan seinähän täytyi saada vielä opettajan kamarinkin puolta samaan linjaan.Tein 50x50mm puutavarasta ikään kuin toisen seinärungon kevytsoraharkko- ja kertopuuseinän eteen. Ajattelin tämän myös parantavan asuntojen välistä äänieristystä niin, ettei ainakaan luokan puolen kylppäristä äänet kantautuisi suoraan opettajan kamariin. Kiinnitin 50x50 puutolpat alajuoksuun ja yläjuoksuun, sekä lisäksi parista kohdasta kevytsoraseinään. Ovenkarmi olikin sitten aika helposti asennettavissa samaan linjaan seinän kanssa. Oven päälle jätin rungon tekemättä, sillä mieleeni tuli ajatus saada luonnonvaloa opettajankin kylppäriin. Oven päälle sopisi hyvin saman tapainen ikkuna kuin on myös ulko-oven yläpuolella.

     Kun opettajan vessan ilmanvaihto ei onnistunutkaan vanhan hormin kautta, päädyin vetämään uuden 100mm kokoisen teräskierreputken vessan katosta suoraan harjalle. Sitten minulla olikin jo kaikki valmiina vessan kattojen alaslaskuja varten.

Ristiinkoolaus ja katon höyrynsulku
     Nykyisen hyvän rakennustavan mukaan märkätilojen yläpuolelle olisi jätettävä tuulettuva tila, jottei kostea suihkuilma olisi heti kosketuksissa yläpuolisten lämmöneristeitten kanssa. Minun oli helppo toteuttaa tämä, sillä 285cm olisi muutenkin jo vähän liian suuri kylpyhuoneen huonekorkeus. Päädyin tekemään alaslaskun siten, että huonekorkeudeksi tulisi 255cm, jotta oven päälle mahtuisi vielä haluamanai ikkuna. Alaslaskun toteutin ihan vain puutavarasta. Kiinnitin kattoon vielä höyrynsulkumuovin, jonka alapuolelle muodostin tuuletusvälin ristiinkoolauskella. Näin ilma kiertää höyrynsulun ja tulevan kattopaneelin välissä ja sähkövedoille sekä upotettaville led-valoille jää vielä tilaa.

Vessa kokonaisuudessaan. Koko seinän editse menee 50x50mm puurunko.

Pääsiäisen aikaan raksamiehelläkin täytyy olla asiaankuuluvat eväät :)


Kylän pääsiäiskokko oli komea!


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ovia ja oven karmeja

Ovien metsästys

Uusi vessanovi suoraan 1800-luvulta
     Jotta pääsisin vessan seinien kanssa eteenpäin, minun täytyisi saada oven karmit paikoilleen. Tai ainakin tietää, minkä kokoiset ovet olisi tulossa. Torista metsästelin käytettyjä ovia, mutta työn ja tuskan takana oli löytää sopivat. 70cm leveitä vanhoja peiliovia ei juuri tuntunut löytyvän. Lopulta torista nappasi vähän liiankin kanssa: ostin 2kpl 1800-luvulta peräisin olevat koristeelliset 70x210cm ovet, 2kpl 75x220cm ovet ja jo tulevia vaiheita ajatellen 4 kpl 80x210cm kokoisia peiliovia. Maalihan kaikissa oli erinomaisen huono, mutta hintakin oli sen mukainen.
     Seuraavaksi ongelmaksi muodostui oven karmit. Rautakaupoissa ei myyty perus karmipuuta metritavarana ja toisaalta uudet karmipaketit olivat liian pieniä. Nykyiset ovet ovat karmimitaltaan kutakuinkin 210cm korkeita, eli minun 210-220cm korkeille ovilehdille auttamattomasti liian pieniä. Kaikki lähiseudun puuliikkeet läpi soitettuani tärppäsi lopulta Someron puutavaralta. Heillä oli vielä kahta eri karmivahvuutta, joten kävin samoin tein hakemassa karmipuut sekä "uusiin" oviin, että vanhoista ovista suunnittelemiini komeroihin.
Tämä korkeampi ovi tulee luokan vessaan

     Karmien askartelussa oli oma työnsä, mutta suurimmaksi hommaksi muodostui kuitenkin ovien saranoittaminen. Ostin tavallisia nostosaranoita tavaratalosta ja ne sopivat sattumalta ovissa jo oleviin vanhoihin saranoihin, joten riitti, että asensi uuden saranapuoliskon uuteen karmiin. Kuitenkin saranoissa oli niin paljon säätämistä, että hermot meinasi mennä! Aina ovi ahdisti jostakin kulmasta. Kärsivällisyyttä siis!
Uusi ja vanha saranapuolisko


Vanhasta ostamastani ovesta pilkoin pienet ovet komeron yläoviksi.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Sementtiliiman poisto ja kevytsoraharkkomuuraus

Kiirettä on taas ollut!

     Kun kylpyhuoneitten lattia, eli tavallisen rossipermannon päälle valettu betonilaatta oli ollut 3-4 viikkoa muovikalvon alla jälkihoidossa, tuli viimein aiheelliseksi käydä toden teolla kylpyhuoneitten tekoon. Betonilattiaan muodostuu valun yhteydessä ns sementtiliimakerros lattian pintaan. Sementtiliima on siis käytännössä vähän erottunutta sementtivesivelliä, joka muodostaa kovettuessaan oikein tiiviin, mutta hauraan kerroksen betonin pintaan. Jotta betoni olisi mahdollista pinnoittaa, esimerkiksi maalata tai tässä tapauksessa vesieristää, täytyy sementtiliimakerros poistaa.
Tavallisesti sementtiliima hiotaan pois "timantilla" (Flex tai joku vastaava vehje) ja niin ajattelin itsekin tehdä, sillä se on minulle tuttua puuha. MUTTA: minulla ei tietenkään itselläni ole kyseistä vekotinta, joten kyselin vuokrafirmoista hintoja. Vuokra tuollaisella hiomalaitteella ja sen yhteydessä välttämättömästi käytettävällä imurilla olisi ollut suuruusluokkaa 300€. Jotenka täytyi vähän miettiä vaihtoehtoja.
Törmäsinkin termiin betonin peittaus. Se tarkoittaa käytännössä siis happokäsittelyä. Betonihan on erittäin voimakas emäs ja siihen päälle kaadettava voimakas happoliuos reagoi kemiallisesti emäksen kanssa ja tuloksena syntyy suolavettä. Samalla betonin pintakerros liukenee pois. Peittausliuoksia myydään valmiinakin, mutta meiltä löytyi kotopuolesta voimakasta AIV-liuosta (muurahaishappoa), jota laimensin peittauslioksien vahvuiseksi, jolloin happoa tuli muistaakseni noin 10% liuoksesta.
Kastelukannulla kaadettaessa liuosta betonilattialle, käynnistyy kemiallinen reaktio välittömästi ja sementtiliima oikein kuohuaa pois. Liuos levitetään lattiaan vaikkapa katuharjalla nopeasti tasaiseksi ja huuhdella parin minuutin kuluessa viemäriin. Liuos on siis reaktion jälkeen neutraalia, eikä siten vahongoita putkis tai ympäristöä. Varsinaisen liuoksen kanssa on oltava varovainen! Näin sain sementtiliiman mukavasti pois lattiastakäytännössä ilmaiseksi. Lisäksi homma kävi siististi ja pölyttömästi.

Betonipinta ennen "peittausta"

Laimennettua AIV-liuosta kaadettuna betonilattialle.sementtiliiman kuohunta näkyy valkoisena.

Ja tässä puhdas sementtiliimaton lopputulos :)
Päädyin kylpyhuoneissa kivisiin väliseiniin. Tai oikeastaan vain suihkunurkkauksien osalta, sillä muuten kylpyhuonekompleksista olisi tullut entistäkin raskaampi ja toisaalta jo valmiiksi pienet tilat olisi kutistuneet entisestään. Puntaroin Siporex -kevytbetoniharkkojen ja kevytsoraharkkojen välillä, mutta saatavuussyistä päädyin kevytsoraharkkoihin.
Harkkojen murausohjeessa neuvottiin asettamaan alimman varvin ja betonilaatan väliin bitumihuopa lattialämmityksellisissä tapauksissa, joten sillä ja metallisten lähtölistojen asennuksella homma lähti käyntiin. Alimman varvin muutasin muurauslaastilla, jotta seinän lähtö saatiin suoraan. Loppu muuraus kävikin sitten hyvin  ohutsaumamuurauslaastilla. Muurauksessa kannattaa olla apuna pitkiä linjureita ja vatupassi, jotta muuraus saadaan kulkemaan suoraan. Linjureina käytin ihan vaan 6" lautaa. Varmuuden vuoksi täyti  harkkojen koloja paikoitellen betonilla. Kylppärinurkkahan muodostaa T:n mallisen seinämän, joka ei käytännössä tukeudu mihinkään. Lisäksi yhteen haaraan tulee ovenpieli, joten siltä vaaditaan erityistä kestävyyttä. Täytin käytännössä kolon jokaisen haaran päästä lattiasta kattoon asti. Muurasin T-nurkan limiin, vaikka ohje toisinnolisikin halunnut, mutta ajattelin sen tukevan rakennetta. Muuten kylpyhuoneitten välinen seinäpätkä olisi ollut 1,2m x 2,8m, eli hirmu kapea suhteessa korkeuteensa. Tuntuu luotettavammalta, että se on muurattu kiinni toiseen seinään.
Kuva luokan puolen kylppäristä opettajan kamariin. Suihkunurkkaukset

Seinä nousee


Vanhaan muuriin oli tehty aikanaan ilmareikä vanhaan vessaan. Minun piti vessan ilmanvaihto edelleenkin hoita tuota kautta, mutta ilmareikä menikin luokan puretun pystymuurin hormiin. Sen halusin säästää mahdollista uutta tulisijaa varten, joten pääti  muurata vanhan läven umpeen. Rappasin sekä vanhan putsatun tiilimuurin, että kevytsoraharkkoseinän Kiillon kuitulaastilla. Tiiliseonästä tosiaan nakuttelin käsipelillä vanhan huonosti kiinni olevan rappauksen kokonaan pois ja harjasin kastellun seinän terösharjallairtolaastista. Tiiliseinä imee valtavan määrän vettä ja sen kostuttamisessa ei sovi nuukailla, jos haluaa laastin pysyvän seinässä. Mulla vettä kului kostutukseen ämpäreittäin: noin 5litraa neliölle. Tiiliseonän epätasaisuus ja saumojen syvyys vaati pari tasoitekerrosta, mutta kevytsoraharkkomuuraus tuli vahingossa niin suoraksi, että oikaisua ei tarvittu. Pelkkä kevyt ylitasoitus riitti, jotta vedeneristeelle saatiin hyvä kiinnitysalusta.

Kosken pauhu ei valitettavasti välity kuvasta

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Ikkunoita kuntoon


 Ikkunoitten maalaus ja lasitus

Tosiaan, viimeksi ikkunoitten kunnostus saatiin siihen malliin, että pokat saatiin puupuhtaaksi ja öljyttyä. Seuraavaksi oli vuorossa pohjamaalaus oikein ohuesti Allbäckin sinkkivalkoisella pellavaöljymaalilla. Maali on tehty varta vasten sellaiseksi, että sitä ei tarvitse, eikä oikeastaan saakkaan ohennella, vaan pohjamaalaus tapahtuu käyttämällä maalia oikein niukasti. Pohjamaalasin pokista vain näkyviin jäävät pinnat, kittiuran ja tippanokan. Poka kuivuu paremmin, jos sen karmin vastaiset sivut jättää maalaamatta, eikä maalikerros myöskään myöhemmin ala ahdistamaan ikkunoita avatessa.
Maalitäplä oikealla....
levittyi helposti näin laajalle


Tässä kuvaparissa näkee, kuinka riittoisaa pellavaöljymaali on.












Pellavaöljymaali kuivuu valon ja hapen vaikutuksesta ja vaikka näin huhtikuussa päivä olikin jo pidentynyt, kuivui maali silti tuskastuttavan hitaasti. Kolme vuorokautta annoin pelkän pohjamaalin kuivua ennen kuin uskalsin aloittaa lasituksen.

     Lasituksen vaiheet:
1. Kitti pyöritellän tangoksi ja painellaan kittiuraan aluskitiksi.
2. Tässä vaiheessa muotoilin kittiveitsellä kitin pinnan jo tasaisemmaksi ja otin ylimääräisen kitin pois.
3. Vanha ikkunalasi painetaan varovaisesti paikoilleen ja tasaisesti reunoilta painellaan lasia kittiä vasten. Kittiuran ja lasin väliin ei jää kittiä kuin pari kolme milliä paksu kerros. Ylimääräisen kitin voi taas kaapia talteen.
Lasituslankaa naulaessa syke kohoaa kummasti
4. Kuparisen lasituslangan naulaaminen. Lanka naulataan pokaan lasin päältä niin, ettei lanka kuitenkaan kosketa lasiin. Lanka pitää naulata juuri sopivalle syvyydelle, että se tule pintakittausken tielle, mutta se on myös riittävän pitkä, jotta se pitelisi lasia, kun kitit joskus häviävät. Naulatessa kannattaa pitää pahvipalaa vasaran ja lasin välillä, jottei lasi suotta ota osumaa tai naarmuunnu.
5. Lasin ja pokan väliin alaspäin tuleville sivuille neuvotaan monesti laittamaan tulitikun pätkä, jotta lasi ei valuisi alemmas, kun kitti ei vielä ole kuivunut ja pidä lasia.
6. Pintakitti muovaillaan pötköksi ja painellaan lasin ja pokan kulmaan. Kittiä kannattaa laittaa runsaasti
Kittiveitsellä tasoitettu kittipinta valmiina maalattavaksi
7. Kittiveitsellä painaen vedetään lasia ja pokan reunaa pitkin sopivassa kulmassa (n. 45*) ja pyritään saamaan tasapaksu ja siisti kittipinta. Päälikitti pitäisi saada suunnillen samaan tasoon, kuin lasin läpi näkyvä aluskitti. Kittaus ei ainakaan saisi olla paksumpi, jotta pintakitti ei näy lasin toiselta puolelta. Pintakittihän nimittäin tulee ulospäin.
8. Viimeistään nyt poka käännetään toisin päin ja ylimääräinen tursunnut aluskitti leikataan siististi kittiveitsellä pokan reunaa myöden pois
9. Ennen maalausta, kun käsissä lämminnyt kitti on jäähtynyt ja aavistuksen kovettunut, voi puhtain käsin sivellä epäsiistejä kittinokareita tasaisemmaksi.
10. Poka maalataan kokonaisuudessaan toiseen kertaan. Maalaus ulotetaan kitin päälle niin, että maali nousee 1-2mm lasin päälle. Näin lasin ja pokan liitoskesta tulee täysin vesitiivis. Pellavaöljymaalilla voi maalata kitin päältä vaikka heti lasituksen jälkeen. Maalauksesta tulee siistein vapaalla kädellä varovaisesti maalaten. Varovaisuus on hyväksi muutenkin, sillä kitti on vielä tuoretta ja pehmeähköä. Tuoreen kitin päältä maalin kestää kuivua erityisen pitkään, joten kolmas maalauskerros suoritetaan vasta, kun maali on edes suunnilleen kuivaa kitinkin päältä.
11. Poka maalataan kolmannen kerran ja maalaus ulotetaan yhtä laajalle alueelle kuin toisellakin maalauskerralla.





Valmiit pokat odottavat kuivumista

Kunnostamaton ja kunnostettu poka. Ero on aika suuri!

Ja uudistuneet pokat paikoillaan ulkona. Pidin muovia ikkunoitten suojana tovin suojaamassa pehmeää kittiä.