Lattiavalu ja makulatuuria

     Jihuu! Nyt mulla on lattia!!!!! Aivan mahtavaa! Tää on niin paljon jo venyny ja venyttäny muutakin aikataulua, mutta nyt se on siinä! :D

     Valuaamu alkoi sillä, että kävin vuokralaisen puolta laskemassa vettä parisataa litraa saaveihin ja koska oli pakkasta, täytyi saavit kantaa sisälle saakka. Isäukko tuli aamulla betonimyllyn kanssa ja siitä se työ sitten alkoi! Itse kannoin betonin ämpäreillä sisälle ja mätin paikoilleen. Aikaa meni melko mukavasti, sillä pienellä valovirtamyllyllä homma on hidasta. Tämä oli kyllä melkeempä suurin valu, mitä enää on järkeä myllyllä pyörittää.

     Valun aloitin takanurkasta ja täytin ensiksi nurkat, sitten nurkkien välit ja lopulta nurkkien ja kaivon välin. Olin valmiiksi tehnyt vanerista pienet puunappulat, joilla sain betonipinnan oikeaan tasoon. Vaaitus tapahtui ihan vaan vatupassin avulla.

     Lattioihin tehtiin tarkoituksenmukaisesti jyrkät kaadot, sillä tälläinen puurakenteitten päälle tehtävä valu ruukaa aina vähän liikkumaan. Näin saadaan minimoitua riski, että epätasainen painuminen muuttaisi kallistuksia liikaa, tai että vesi jäisi nurkkiin seisomaan. Pisimmät etäisyydet kaivoilta nurkkiin on noin 2 metriä ja kallistusta tälle matkalle tuli 5cm. Kaivojen luota seinät on niin lähellä, että kaadoista tuli tosiaan jyrkät, mutta empäs sille mitään haittaa oikein keksi. Laatoitus voi vähän hankaloittua.

     Valun jälkeen työt ei sunkaan loppunut, vaan täytyi odotella, että betonipinta kovettuisi hierrettäväksi. Tällä välin lepuutin itseäni ja nautin Areenasta aivan mahtavaa Presidentti-sarjaa :D Betonin hiertäminen tapahtuu silloin, kun betonin pintaan noussut vesi on hävinnyt ja betoni on siinä määrin kantavaa, että Finnfoam-palasella kyykkivä hiertäjä pysyy pinnalla. Hiertimellä valun pinta hierretään uudestaan plastiseksi, eli notkeaksi, ja sen jälkeen teräsliipalla liipataan sileäksi. Pinnasta tulee näin tiiviimpi ja sileämpi.
     Valun tärkeimpiä vaiheita on jälkihoito. Hiertäminen tapahtui kello 22-23 ja jälkihoidoksi kävin levittämässä muovin kello 3 yöllä. Valu pitää jälkihoitaa, eli esimerkiksi peittää muovilla, jottei betoni kuivu liian nopeasti. Liian nopean kuivumisen takia betoni kutistuu ja koska se ei ole vielä kovettunut tarpeeksi, se ei kestä siihen muodostuvia jännityksiä ja betoni halkeilee liiallisesti. Lattiaa voi vaikka valella vedellä viellä seuraavina päivinä. Jälkihoito jatkuu pari kolme viikkoa ja sitten vasta aletaan kuivattamaan valua. Betoni on silloin saavuttanut jo valtaosan lujuudesta ja kestää siihen muodostuvat jännitykset. Jälkihoito pitää aloittaa ajoissa, sillä jo vuorokaudessa halkeamat ehtivät muodostua!
     Tärkeää on myös asentaa irroituskaista (yleensä solumuovia) valun ja seinämien väliin. Muuten valu voi napata seinään kiinni, eikä pääse kuivuessaan kutistumaan ja taas syntyy halkeamia vääriin paikkoihin.

     Seuraavaksi aloinkin valmistelemaan makulatuuripaperin asentamista. Huokolevyn voisi pinnoittaa myös pinkopahvilla, mutta yksin kun hommia teen, en mitenkään pystyisi käsittelemään niin suurta paperiarkkia. Joteka 55cm leveä makulatuuripaperi oli valintani.
     Mun piti keittää liisteri itse, mutta se sitten jäi, kun minulla ei ole kattilaa moiseen puuhaan (mikä tekosyy....). Ja liisterihän loppui sitten ihan alkuunsa. Valmisliisteriohjeen mukaan esiliisteröintiin olisi mulla riittänyt noin 5 litraa liisteriä, mutta kymmenenkään ei riittänyt. Sivelin liisterin tavallaan kahteen kertaan: ensiksi pinnan märäksi ja sitten hetimmiten toiseen kertaan, jotta levy todella imisi liisteriä.

     Tästäpä se sitten lähti. Nurkkavuota oli aika haasteellinen, sillä kun nurkka ei ole suora, ei täysin terävän kulman tekeminen ole kovinkaan helppoa: samaan aikaan kun vuodan alapäässä nurkka on terävä, on se keskeltä pyöreä ja ylhäällä taas on paperia jo aivan liikaa! Melko hyvin tämä kuitenkin lähti. Tuntui vain, ettei olisi liisteriä tahtonut millään saada tarpeeksi makulatuuripaperiin. En tiedä, oliko esiliisteröinti kuitenkin liian laiha, vai mikä mättäsi. Toistaiseksi makulatuuri on kuitenkin seinillä pysynyt.

    

 Jippii!! Näin hyvännäköistä tuli :) Aika hyvin mielestäni, kun ottaa huomioon, etten ole ikinä ennen tapiseerannut mitää. Tää oli varmaankin aika helppo harjoittelumateriaaliks. Toki olisi ollut ehkä hyötyä tietää kuinka normaali tapetti ottaa alustaansa kiinni ja niin, mutta ehkä tämä onnistui. Liisteriä olisi taas pitänyt riittää se 10 litraa koko kämppään, mutta sepäs päätti loppua jo näihin keittiön seiniin... Eli liisteriä meni yli kaksinkertaisesti liisterivalmistajan ohjeeseen verrattuna.

     Kävin aikani kuluksi muuten katsomassa vähän seinämaaleja. Ajattelin, että hengittävät maalit olisi kivoja. Perinteiset pellavaöljymaalit vaikkapa. Muuuuttta pikavisiitti RTV:llä käänsi mun ajatukset nopeasti. Uulan into sisämaali olisi maksanut kutakuinkin 400e näihin noin 40 seinäneliömetriin. Tikkurilan nykymaalit ovat puolta halvemia ja esim Nicolorin taas puolta halvempia Tikkurilaan verrattuna. Sain vain kuulla, ettei Nicolorin maaleja saa tällä hetkellä, sillä Nicolorin tehdas Lohjalta on myyty. Aika monopoliseksi tuntuu maalimaailma menevän. Muutenkin vähän kummallista, että kaupat on pullollaan maaleja, mutta kaikki on käytännössä samaa tavaraa: akrylaattilaekseja eri kiiltoasteilla ja pesunkestoilla. Kovin yksipuolista. Hinta taitaa painaa sen verran mun päätöksentekoa, että muovimaaliin päädyn. Asia olisi vähän eri, jos suoraan itselle tekisi, mutta kun asunto olisi tarkoitus panna vuokralle, niin täytyy vähän talouspuoltakin ajatella.

     Tästä homma sitten jatkuu taas olohuoneen seinien makulatuuritapetoinnilla, keittiön seinien pohjamaalauksella ja eteisen katto täytyisi viellä käsitellä. Pääsisivät sitten sähkömiehet työhön, jolloinka saisin koolattavat seinät laittaa myös umpeen ja keittiötä pääsisin suunnittelemaan.

Alakansakoulun hihhuli toivottaa erinomaista kevättä!

Katselmus, valun valmistelu ja väliovet

Dodii! Mun on nytten loma ohi ja on aika päivitellä vähän loman aikaansaannoksia.

KATSELMUS

     Rakennustarkastaja tosiaan kävi tekemässä katselmuksen. Hän halusi erityisesti nähdä kylpyhuoneen pohjan, mutta jotankin tuli sellainen olo, että hän kutsui itsensä paikalle vain silkasta uteliaisuudestaan :D Täytyy kyllä sanoa, että poikkeuksellisen järkevä rakennustarkastaja. Toki en ole montaa tavannutkaan, mutta ennakko-odotukset ihmisillä tuntuu olevan sellaiset, että rakennustarkastaja on ikään kuin "vihollinen", jonka tehtävä on nipottaa turhasta. Mutta tämä tarkastaja oli toista maata. Oikein ymmärtäväinen ja hän tuntui tajuavan oikein hyvin, ettei vanhaa rakennusta tule pilata noudattamalla pilkun tarkasti nykypykäliä. Eli tällä saralla ei mitään ongelmia

VÄLIOVET

   
     Siinä joutessani, kun vartosin rakennustarkastajaa, otin työn alle väliovet. Tosiaan suunnilleen kaikki talon vanhat väliovet oli kannettu vintille säilöön varmaankin joskus 70-luvulla ja siellä sitten tiivis maalipinta ja kosteus oli tehtävänsä tehnyt. Maali oli aika tarkkaan irronnut, mutta yllättävän paljon täytyi viellä kaavinta käyttää. Melko äkkiä sai maalit hävitettyä.

     Näin komea ovesta tuli! Ajatus tuon maalaamisesta tekee pahaa, mutta kai se on melkeen siitä huolimatta maalattava. Pellavaöljymaalilla, jottei tälläistä kaavintatyötä tarttis mun enää koskaan näille oville tehdä.

     En kyllä oikein tiedä, mitä loppujen lopuksi näillä kaikilla ovilla teen, sillä pohjaratkaisu on sen verta ovinen, ettei nykyään niin suljetuista tiloista oikein piitata. Onneksi vanhat ovet on helppo sentään nostaa pois saranoilta. Ainakin opettajan olohuoneen ja keittiön välinen ovi lienee turha ja tiellä.

     Tälläistä samanlaista käsittelyä kaipaa opettajan asunnon puolla yhteensä 11 ovea, joten hommaa riittää. Voi olla kyllä, että en kaikkia nyt heti tee, sillä aika loppuu kesken. Pahimmat alta pois ja muita voi sitten laitella, kun aikaa on enempi. Aiettä kuinka hienoa olisikin kesäauringossa lintujen laulua kuunnellessa kaapia kaikessa rauhassa!

VALUN VALMISTELU

     Rakennustarkastajan käynnin jälkeen pinkasinkin kaasu pohjassa hetimmiten naapuripitäjään rautakaupoille. Ostin samoin tein kuivabetonin, raudoitusverkkoa, kevytsoraharkkoja pesuhuoneen seiniin, kipsilevyä, vaneria ja aivan jumalattoman törkeen kallista lujalevyä. Oikeen kotiin kuljetuksella. Ajattelin ottaa kaikki suuret tarvikkeet nyt kerralla, ettei täytyisi vähään aikaan hommata kuljetusvälineistöä. Mutta tietenkään en muistanut, että vessan seinä kaipaa jotakin pinnoitetta myös olohuonetta vasten olevalle seinälle...

     Ensiksi vähän eristelin Kätevä -eristeellä vessan lattiaa loppuun. Tuntui olevan aika suuri vaikutus kämpän lämpötalouteen :D

     Tämä lattian koolaus on tehty siis kahdella 6 tuumaisella lankulla, joten kokonaiseristepaksuus on ihan mukava 30cm. Alapohjan eristys on muualla jopa parempi kuin uudisrakennuksissa ja tähän märkätilojenkohdalle tulee ihan hyvin kuienkin eristettä.

    Seuraavaksi olikin vuorossa vanerointi. Vähän täytyi askarrella kuviosahalla läpivientejä.

   
     Vanerin päälle laitoin viellä ilmasulkupaperin. Olen käyttänyt Arvopaperi-ilmansulkupaperia ja siinä on sisällä ohuen ohut muovikalvo. Ilmansulkupaperin ei siis piäisi läpäistä nestemäistä vettä. Ajatuksena oli alunperin vain estää betonia valumasta eristeitten sekaan kaikista koloista. Sitten mieleeni tulikin, että ilmansulkupaperi voisi olla hyvä myös siksi, että jos vesieriste pääsee vuotamaan, vesi ei pääsisi niin helposti betonista alaspäin puurakenteita lahottamaan, vaan betonilaatta kastuisi, jolloin esimerkiksi kaakelit saattaisi lähteä irtoamaan ja vaurio ilmentäisi itsensä ennen kuin koko rossipermanto olisi mädäntynyt. Valuvaiheessa nousi myös sellainen asia esille, että valussa, kun betonimassa alkaa kovettumaan, betonin pintaan nousee vesi. Ja tätä vettä sitten aika lailla valtoimenaan oli kaikkialla. Nyt kun vesi ei päässytkään ilmansulkupaperin ansiosta kastelemaan eristeitä. Märkä kylmä betoni ja alla kastuneet eristeet ei oikein hyvältä vaihtoehdolta tuntunut. Rakenteen molemmin puolin ei saisi olla tiivistä pintaa, mutta tässä tapauksessa en nää siinä mitään ongelmaa, sillä pienet kosteuspitoisuudet pääsevät kuitenkin etenemään ilmansulkupaperin läpi. Rakenne siis silti hengittää alaspäin, joten pienten kosteusvuotojen ei pitäsi olla kovin haitallisia.

      Mahdollinen tuleva sähköurakoitsijafirma halusi tulla asentamaan lattialämmityskaapelin aloituksen ja anturiputket.  Minä sitte nippusiteillä napsi kaapelin paikoilleen. Pesuhuoneitten pinta-alat ovat 3 ja 4 neliömetriä ja kumpaankin tuli 400W tehoinen lattialämmitys. Raudoitusverkko on 8mm harjaterästä 200mm silmäkoolla. Heitin viellä vähän lisäraudoitusta kiertämään reunoja ja tulevien harkkoseinien paikoille.
   

Siinä on putkee ja piuhaa toisen perään

Seesteistä lakeutta! Niin kaunista oli aamulla ajella työmaalle

Huokolevyasennus jatkuu ja "loma alkaa"

      Viimeksi jäi huokolevyjen laitto vielä kesken. Hirsiseinääkin oli tilkitsemättä ja nimenomaisesti kaikista pahin pätkä oli jäljellä. Ilmeisesti ikkunoitten karapuut taikka mahdollisesti myös väliseinän liitossalvos on tehty liian naftiksi, mikä on estänyt hirsiseinän painumisen tiiviiksi. Ongelma opettajan asunnon puolla oli selkeimmin havaittavissa joen puoleisella seinällä. Käytännössä koko tilkevaraus oli hakattava täyteen tilkettä monen kymmenen metrin matkalta. Työn alle sattui mukavasti 20 asteen pakkasetkin, joten aika kivasti huomasi, kuinka hirsien välistä veti. Nyt kuitenkin seinä on jälkitilkitty, ilmansulkupaperoitu ja huokolevytetty, joten pitäisi kämpän lämmitystyönkin olla taas pykälän verran helpompaa.

     Viimeksihän päästiin siihen vaiheeseen, että ensimmäinen levykerros oli saatu paikoilleen. Tällä kertaa tuli sitten päällimäinenkin kerros valmiiksi, eli seinässä on nyt kaksi kerrosta 12mm vahvuista huokolevyä.

      Sellainen pikku vahinkokin sattui, etten lainkaan muistanut huoneen seinässä olevaa ilmaräppänän aukkoa... Onneksi mututuntumalla löysin paikan, nimittäin räppänä on ulkoakin päin peitetty niin, ettei sen paikkaa voi ainakaan maasta katsoen havaita.
      Koitin pestä kipsitasoitetta pois olohuoneenkin lattiasta, mutta jotenkin tuntui olevan paljon tiukemmassa keittiön vanhan lattian tasoitteeseen verrattuna. Täytyy ostaa vähän järeämpi juuriharja ja oikein pitkän aikaa liottaa märkien rättien kanssa kipsi pehmeäksi.

     Olohuone kovasti kaipaisi yhtä seinää! Ja sitäpä ei voi tehdä, ennen kuin vessan lattia on valettu. Sitä taas ei voi valaa, ennen kuin rakennustarkastaja on tullut tekemään katselmuksensa. Tämä tapahtuu onneksi vielä tällä viikolla! Toimenpidelupa nimittäin tuli voimaan, joten nyt voi hyvin mielin tehdä myös kylppäriä.

     Tai oikeastaan rakennuslupaahan minä hain, mutta toimenpideluvan sain. Vaikka olin käynyt luvanhakuprosessin alkajaisiksi neuvottelemassa rakennustarkastajan kanssa, olisiko ollut viime syyskuussa, ja sain määräyksen hakea ihan rakennusluvan, niin nyt rakennustarkastaja oli kuitenkin perehtynyt enempi lakipykäliin ja totesi, että kyllähän tämän remontin voi toimenpideluvankin turvin toteuttaa. Sikäli ihan hyvä juttu, nimittäin toimenpidelupa tuli noin 300e rakennuslupaa halvemmaksi. Toimenpidelupa on tosin voimassa vain kolme vuotta. Rakennuslupa olisi ollut viisi. Jatkoaikaahan saa aina anottua...

     Minulla alkaa nyt hiihtoloma ja senpä kunniaksi pidän oikein kunnon työviikon! Täytyy heti ensitöikseen tilata K-raudasta kuivabetoni, raudoitusverkko, väliseinätiilet, kivilevyt jne, jotta pääsisin sitten pian tekemään kylpyhuonetta. Ohjelmassa on lomaviikolle siis toivon mukaan kylpyhuoneitten lattiavalu ja nyt huokolevytettyjen seinien esitapetointi makulatuuripaperilla ja pohjamaalaus. Saadaan sitten sähkötyötkin käyntiin. Kyllä tästä vielä valmista tulee :)

Paukkupakkaset toi mukanaan nätit kelit, kuuran kukat ja suuren sähkölaskun...

Hyvästit hirsille...

     ... eli levytyksen aika! Nyt kun katot oli saatu maaliin ja lattiatkin on jo olemassa, niin tuli vuoro hyökätä seinien kimppuun! Oikeastaan vessoja pitäisi tehdä, mutta ennen kuin rakennuslupa on voimassa, ei siihen hommaan sen enempiä ryhdytä.
     Tässä vaiheessa muuten kannattaa huomioida myös, miten aikoo sähköjä talossa kujettaa!
     Sain aikaiseksi tilata Loimaan rakennuseristeeltä huokoista puukuitulevyä ja lisää Kätevä puukuitueristettä ja oikein kotiinkuljetuksella ne sitten tulivatkin perille.
     Seinien työstö alkoi kuitenkin sillä, että nypin suurimmat naulat pois. Luin jostakin, että seinään jätetyt nupinaulat voisivat ruostua ja ruoste tulisi läpi seinälevyistä. En tiedä pitääkö tämä ollenkaan paikkaansa, mutta kyllä nyt sitten koitin ulkoseiniltä kaikki ottaa pois. Valtaosahan nauloista on ihan seinän ylä- ja alareunassa, jotenka vaikka ruoste tulisikin läpi, jäisi se kuitenkin listojen alle piiloon.
     Seuraavaksi aloitin tilkitsemisen. Vanhaan tuttuun tapaan Hemprefinen hampulla. Sulloin kolot täyteen ehkä vähän turhankin tarkkaan, sillä aikaa kului taas vallan kamalasti. Tunkesin kaikkiin hirren halkeemiinkin hamppua, vaikka se on ehkä aika tyhjänpäiväistä. En kuitenkaan sallinut itseäni jättää tyhjiä koloja levyjen taa.
      Tällä kertaa tilkintätyökaluna oli pieni kittilasta ja se olikin varsin näppärä. Pöllin tämän työkaluidean jostakin blogista.

      Löytyipä seinästä päivämääräkin, 12.11.1927. Onkohan tuo päivä sitten hirsien peittämispäivä. Talo on papereitten mukaan rakennettu 1926, mutta voi olla, että silloin työt on aloitettu. Mikä lie näissä ollut tapana.

Tässä sitten jo tilkittyä seinää. Ajatuksena oli, ettei levyn taakse jäisi ilmaonkaloita.

         Netistä löytyi vähän ristiriitaista tietoa ilmansulkupaperin käytöstä. Toisaalla sanottiin, että vain nurkkiin ja toisaalla taas, että kauttaaltaa. Levyjen myyjä kuitenkin suositteli, että paperoitaisiin seinä kauttaaltaan ja liitokset vielä teipattaisiinkin. Näin sitten tein.
     Totesin teippaamisen kuitenkin vähän turhanpäiväiseksi, sillä huokolevythän kiinnitetään suoraan paperin päälle, jolloin paperiin tulee se miljoona reikää. Saumatkaan ei sen enempää vuotaisi, sillä levyjen allehan saumat jää tiiviisti litistykseen levyjen ja hirren väliin. Noo teippi oli ostettu, joten pitihän se käyttää.
     Huomionarvoista mielestäni on, että nykytaloissa käytetään höyrynsulun vaativia eristeitä. Höyrynsulkuteipin käyttöikä on kuitenkin vain 10 vuotta, eikä muistaakseni höyrynsulkumuovinkaan käyttöikä ole ainakaan yli 25 vuotta. Ehkä sitten nykytaloissa seinät revitään 20 vuoden välein auki muovin vaihtoa varten. Ite aattelin, että jospa mun elinaikanani en enää näitten asentamieni levyjen alle jääviä hirsiä näkisi. Ja toivonmukaan elän pitkään.
     Käyttämäni ilmansulkupaperi on nimeltään Arvopaperi. Se on verkkovahvistettua ja siinä on paperin sisällä ohut muovikalvo. Muovikalvon tehtävänä on hidastaa vesihöyryn kulkua seinärakenteeseen, eli estää sellaiset lahoamiset, mitä minäkin olen muutamista paikoista taloa löytänyt. Höyrynsulkumuovi taas estää käytännössä kokonaan vesihöyryn ja muitten kaasujen liikkeet, jolloin hirsiseinän kosteutta tasaava vaikutus jäisi hyödyntämättä. Sikäli höyrynsulkumuovikin toimii rakennusteknisesti oikein hirsitalossakin, kun se on asennettu sisäpintaan.
   Noniin, eli ensikis kiinnitin nitojalla paperisuirun katon rajaan. Lattianrajassahan minulla olikin jo valmiina paperi, joka lattiaa asentaessa jätettiin nousemaan vähän matkaa ylös seinille. Sitten näitten papereitten päälle parikymmentä senttiä limittäen nidoin seinän paperin. Erityisen tärkeätä on nurkan paperointi, jottei tuuli pääse arasta nurkkapaikasta tuivertamaan tupaan.

      Päädyin levyttämään seinät kahdella kerroksella 12mm vahvuista huokolevyä. Haittana oli levyjen pituus. Levyjen mitta on 2700 ja huoneen korkeus 2850. Jatkopätkiä sitten vähän joutui laittelemaan.
     Ensimmäistä levykerrosta asentaessa täytyy jo heti huomioida pintalevytys, joka tulisi saada mahdollisimman yhtenäiseksi, eikä levykerroksien saumat saisi osua päällekkäin. Myös nurkkien suoruutta täytyy vähän katsella ja leikata levyä niin, että se istuu nurkkaan tiiviisti.

      Tässä jo sitten onkin keittiön seinillä alimmainen levykerros paikoillaan. Jätin levyn sen verran vajaaksi, että smyygiripan saa hyvin asennettua. Ajatuksena oli myös, että jos joskus täytyy karmi ottaa irti, ei levyjä tarvitsisi hajoittaa.
     Minulle myytiin kahta sorttia huokolevyä. Alimmaiseksi tällaista tummempaa, jonka pintakuviokin oli vähän röpelöisempi. Kuulemma se on ihan samaa tavaraa, mutta tummemman värin ja pintakuvion takia se kelpaa vain aluslevyksi. Hinta oli pari euroa tavallista huokolevyä halvempi. Päällimäinen levy on sitten aavistuksen vaaleampi ja kummaltakin puolelta samanlaisella pintakuviolla varustettu.
     Huokolevyjenhän täytyisi ennen asennusta tasaantua oikeaan kosteuteen huonetilassa, johon ne asennetaan. Mätkin nuo alemmat levyt suoraan vaan seinille, sillä niissä ei nyt niin suurta merkitystä olekkaan, vaikka vähän rakoa levyjen välille muodostuisi. Mietin vain, että milläköhän ilveellä saisin kämppään normaalit olosuhteet, kun asunto on tyhjillään ja kylmillään.... Ehkäpä se riittää, että laitan tulet pesään ja odotan, että lämpötila kohoaa normaaliksi. Aika mukavasti saakin puuta kantaa, että saa pelkästään puuvoimin nostettua asunnon lämpötilaa parikymmentä astetta. Lämmönlähteinä on nyt siis hella, porinmatti ja yksi pystymuuri, lämmitettävä ala 70m2, huonekorkeus 2850 ja yläpohja hyvin vähäisesti eristetty...

     Sain pidennetyn viikonlopun aikana tilkityksi, paperoiduksi ja levytetyksi ensimmäisen kerran noin 15m ulkoseinää. Ehdottomasti hitain vaihe on tilkitseminen, eli onneksi loppu levytystyö sujuu sitten huomattavasti nopeammin.

Lukemisen arvoinen opastus on muuten netistä löytyvä Niko Palosen ohje aiheesta: Niko Palonen / Huokoisen puukuitulevyn asentaminen ja pintakäsittely vanhassa rakennuksessa. Löytyy ihan googlesta.

Uutta katsantokulmaa välillä. Punamullalle olisi tarvetta.

Vessan tekoa

 

     Tässäpä eräs työvaihe, joka on jäänyt mainitsematta! Nimittäin kun joulun alla vein rakennuslupapaperit kuntaan, sain luvan nyt etukäteisesti sitten tehdä näitä rakennusluvan alaisiakin töitä. Panin heti toimeksi ja aloin asentelemaan viemäriputkia. Suurin tarve tälle oli nyt nämä lattioitten teot - keittiön viemäriputki ja vesijohto kulkee eteisen lattian alta. Pujotin vesijohdon suojapukessa valmiiksi. Toiset päät on keittiössä ja toiset kellarissa odottamassa myöhempiä työvaiheita. Pesutilojan putkissa oli vähän miettimistä ja päädyimpä sitten vaihtamaan toisen vessan järjestystäkin tässä vähän jälkikäteisesti.

     Vessan pohjaksi on siis tulossa betonilaatta. Vanha alapohjarakenne on niin paksu, että tähän jää ihan kunnollinen eritekerros, noin 30cm, vaikka uusi betonilaatta on tarkoitus valaa samaan korkoon vanhan lautalattian kanssa. Tukena laatalla on kuvassa näkyvät "palkit" eli kaksi kakkoskutosta päällekkäin. Nämä palkit ovat siis suoraan alla olevien kannatinhirsien kanssa päällekkäin. Viemäriputket sai hyvin sidottua liikkumattomiksi noihin palkkeihin.

     Luokan puolen asuntohan tulee kunnostettavaksi vasta joskus myöhemmin, vaikka tässä yhteydessä sinne rakennetaankin jo uusi vessa. Viemäriputki kuitenkin täytyi nyt jo valmiiksi puhkaista läpi hirsiseinästä luokan, eli tulevan tupakeittiön, puolelle.
     Aikalailla parani talon lämpötalous, kun tamppasin loput Kätevä puukuitueristeet paikoilleen niin, ettei enää tuulensuojana olevan bitumipaperin ja seinän raosta pääse tuuli tuivertamaan. Umpeen saakka lattiaa ei vielä voi panna, sillä rakennustarkastaja täytyy kutsua katselmukselle ennen sitä.

Tästä näkyy, miltä pesutilojen pohjat näyttää.

Kelpaa talon köllötellä pakkassäässä!