Kylppäreihin tuli nyt aika moninaiset seinärakenteet, sillä uudet seinät on muurattu kevytsoraharkoista ja tasoitettu kevyesti Kiillon kuitulaastilla, jotta vedeneristykselle saadaan tasainen pohja.
Osa seinästä on vanhaa palomuuria, eli perinteistä poltettua punaista savitiiltä. Mulla ei kauheen suurta kokemusta tiilipinnan rappauksesta ollut ennestään, mutta koitin etsiä hyvät ohjeet ja noudattaa niitä :D Vanha rappaushan oli jo naputeltu pois. Kostutin seinän hyvin voimakkaasti, eli yhteensä noin 9 neliömetrin seinään kaasin ehkäpä 30 litraa vettä. Tiilipinnan imukyky on aivan käsittämätön! Seuraavaksi harjasin teräsharjalla loput laastijämät pois ja harjasin vielä puhtaaksi. Sitten samaisella Kiillon kuitulaastilla tasoitus kutakuinkin kolmeen kertaan, sillä vanha muuraus oli varsin epätasainen ja kerrospaksuus kuitulaastilla ei ollut kovin suuri. Ensimmäinen kerros täytti lähinnä kolot, kuten saumojen montut. Seuraavalla sai pinnasta jo kutakuinkin tasaisen ja vasta kolmannella kerralla sai korjattua seinän todellisia heittoja
Osa seinästä oli sitten vielä uutta kevytrakenteista kertopuurunkoista seinää, jonka pintaan asensin kiviainespohjaisen törkeän kalliin ja painavan lujalevyn. Seinän sisään tuli äänieristyssyistä myös villaa. Hirsiseinien kohdalle asensin samaista lujalevyä lautakoolaukseen kiinni. Ulkoseinillä täytin koolauksen välin 3cm paksulla pellavaeristelevyllä, mutta väliseinällä jätin osittain eristämättä. Ajattelin, että jos joskus jostain syystä kosteutta pääsee seinärakenteeseen, niin jäisi ilmarako hirren ja levyn väliin. Paklasin vielä levyjen ja lattian raon ja muita ilmenneitä koloja Kiilon vedeneristysjärjestelmään kuuluvalla massalla.
Muistin jopa huomioida, että lämminvesivaraaja on sen verran raskas kapistus, että se vaatii seinän sisään tukevampaa kiinnitysalustaa. |
Oon tottunut käyttämään Kiillon Kerafiber-tuotesarjaa, joten primeriksi, eli vedeneristyksen pohjustusaineeksi valikoitui siten kiillon Keraprimer, joka siis vaan suditaan seinille. Varsinainen vedeneriste, Kerafiber, täytyykin sitten huolella kahteen tai kolmeen kertaan levittää seinille ja asentaa tarvittavat nurkkavahvikenauhat ja muut härpäkkeet. Kiillolla on kyllä hyvät ohjeet (Kerafiber, työohje), mutta nykyään syystäkin vedeneristystöiden itse tekemiseen suhtaudutaan kriittisesti. Mullakaan ei ole virallista VTT:n vedeneristyssertifikaattia, mutta olen näitä ennenkin tehnyt siinä määrin, että luotan omaan työjälkeeni. Nyt varsinkin, kun teen itselleni ilman myyntiaikeita, niin ei pitäisi jälkipuinteja koitua. Vedeneristeen menekkimäärää kun noudattaa ja suorittaa asiallisen eristeen kalvopaksuuden mittauksen, ei ongelmia pitäisi koitua. Lohduttaudun myös sillä, että näin pieniin kylpyhuoneisiin on välttämätöntä hankkia kunnolliset suihkukaapit, joten veden lutraus lattioilla tullee olemaan vähäisen puoleista.