Rappausta ja kylppäreitä

Nyt kesäkuun kunniaks mulla alkoi taas palkkatyöt, joten nää harrastukset jää taas valitettavasti vähän vähemmälle ajalle. Kylppäreitten työstö lähti nyt viimein kunnolla käyntiin, kun lattia on jo valettu ja melkosen tovin ehtinyt kuivuakin, seinät on pystyssä ja sähkötkin on saatu vedettyä paikoilleen. Tosin luokan puolen asunnossa sähköt kyllä kylppärissä ovat ihan kohdillaan, mutta muualla asunnossa juoksevat ylipitkinä seinien vierustoja myöden. Asunnon sähköhaappi on epäkäytännöllisesti talon päädyssä vanhan liitutaulun paikkeilla ja uuden suunnitelman mukaan se tullaan aikanaan sijoittamaan keskemmällä kämppää eteiseen. Saa sähköt vähän nätemmin ja lyhyemmillä vedoilla vedettyä, kun kaappi on keskemmällä.

Kylppäreihin tuli nyt aika moninaiset seinärakenteet, sillä uudet seinät on muurattu kevytsoraharkoista ja tasoitettu kevyesti Kiillon kuitulaastilla, jotta vedeneristykselle saadaan tasainen pohja.

Osa seinästä on vanhaa palomuuria, eli perinteistä poltettua punaista savitiiltä. Mulla ei kauheen suurta kokemusta tiilipinnan rappauksesta ollut ennestään, mutta koitin etsiä hyvät ohjeet ja noudattaa niitä :D Vanha rappaushan oli jo naputeltu pois. Kostutin seinän hyvin voimakkaasti, eli yhteensä noin 9 neliömetrin seinään kaasin ehkäpä 30 litraa vettä. Tiilipinnan imukyky on aivan käsittämätön! Seuraavaksi harjasin teräsharjalla loput laastijämät pois ja harjasin vielä puhtaaksi. Sitten samaisella Kiillon kuitulaastilla tasoitus kutakuinkin kolmeen kertaan, sillä vanha muuraus oli varsin epätasainen ja kerrospaksuus kuitulaastilla ei ollut kovin suuri. Ensimmäinen kerros täytti lähinnä kolot, kuten saumojen montut. Seuraavalla sai pinnasta jo kutakuinkin tasaisen ja vasta kolmannella kerralla sai korjattua seinän todellisia heittoja

Osa seinästä oli sitten vielä uutta kevytrakenteista kertopuurunkoista seinää, jonka pintaan asensin kiviainespohjaisen törkeän kalliin ja painavan lujalevyn. Seinän sisään tuli äänieristyssyistä myös villaa. Hirsiseinien kohdalle asensin samaista lujalevyä lautakoolaukseen kiinni. Ulkoseinillä täytin koolauksen välin 3cm paksulla pellavaeristelevyllä, mutta väliseinällä jätin osittain eristämättä. Ajattelin, että jos joskus jostain syystä kosteutta pääsee seinärakenteeseen, niin jäisi ilmarako hirren ja levyn väliin. Paklasin vielä levyjen ja lattian raon ja muita ilmenneitä koloja Kiilon vedeneristysjärjestelmään kuuluvalla massalla.

Muistin jopa huomioida, että lämminvesivaraaja on sen verran raskas kapistus, että se vaatii
seinän sisään tukevampaa kiinnitysalustaa.

Oon tottunut käyttämään Kiillon Kerafiber-tuotesarjaa, joten primeriksi, eli vedeneristyksen pohjustusaineeksi valikoitui siten kiillon Keraprimer, joka siis vaan suditaan seinille. Varsinainen vedeneriste, Kerafiber, täytyykin sitten huolella kahteen tai kolmeen kertaan levittää seinille ja asentaa tarvittavat nurkkavahvikenauhat ja muut härpäkkeet. Kiillolla on kyllä hyvät ohjeet (Kerafiber, työohje), mutta nykyään syystäkin vedeneristystöiden itse tekemiseen suhtaudutaan kriittisesti. Mullakaan ei ole virallista VTT:n vedeneristyssertifikaattia, mutta olen näitä ennenkin tehnyt siinä määrin, että luotan omaan työjälkeeni. Nyt varsinkin, kun teen itselleni ilman myyntiaikeita, niin ei pitäisi jälkipuinteja koitua. Vedeneristeen menekkimäärää kun noudattaa ja suorittaa asiallisen eristeen kalvopaksuuden mittauksen, ei ongelmia pitäisi koitua. Lohduttaudun myös sillä, että näin pieniin kylpyhuoneisiin on välttämätöntä hankkia kunnolliset suihkukaapit, joten veden lutraus lattioilla tullee olemaan vähäisen puoleista.

Sellaista tällä erää!

Punamullalla uutta eloa

Ootteko havainneet, kuinka maalilla saa ihmeitä aikaan? Tässä elävä esimerkki! Seinä näyttää varsin happamalta, mutta pieni sutasu maalia pintaan muuttaa ilmeen aivan täysin! Ihmiset tuntuu muutenkin tuomitsevan talon heti purkukuntoiseksi, jos ulkomaali on näinkin ränsistynyt, mutta väärässä ovat. Kuinka voikaan vanha puupinta punamullattuna näyttää näin hienolta.

Tämä oli siis vain minun pinimuotoinen testialue, kun suunnittelen, mitä aurigon puolen julkisivun yläosalle tekisin. Näyttää siltäm että kunnon maalaus ja huonojen peiteripojen uusinta riittää varsin pitkälle. Vaikka vanhoissa laudoissa on ajan hampaan jälkiä, niin vielä ne kevyesti parikymmentä vuotta jaksaa hirsirunkoa suojella.