Hormien tutkailua, piippujen eristystä ja muuta lokakuusta

Vähän jäljessä...

Mutta tässä oli viimeinen hirsivaihto. Tämän pätkän jälkeen ei taloa enää tarvitse liikuttaa (verantoja lukuunottamatta)! Tässä pätkässä ongelmana oli siis tuo keskellä kissanluukun päällä oleva lattiahirsi, jolle piti keksiä jokin uusi tuki. Päädyttiin sitten tuollaiseen paksuun rautalevyyn, jolla kissanluukun sai sopivasti ylitettyä.

Nyt kun vessan kohdalta sain ylimääräisen maan pois, avautui kulkuväylä myös tänne opettajan asunnon alle. Valtaosin siellä kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Alapohjan hirret on kuitenkin minun tulkintani mukaan otettu jostakin vanhasta rakennuksesta. Tässä keittiön lattian alla päädymmäinen lattiahirsi näytti sellaiselta, että se olisi aikoinaan ollut seinähirsi ja siihen muodostuneeseen halkeamaan olisi syntynyt vesitasku ja lahopesä. Nytten hirsi vaikutti sen verran haperolta, että päätin tunkea sen vierelle uuden kannatinhirren varmuuden vuoksi. Eipähän sitten haittaa niin, jos vanhan hirren kantokyky loppuu, kun vierellä on uusi. Aika vänkääminen oli saada tuo uusi paikoilleen yksissämiehin, sillä samaan aikaan olisi pitänyt olla talon alla kannattelemassa hirren päätä ja hakkaamassa sitä ulkopuolelta lekalla paikoilleen. Sai muutaman kerran ryömiä talon alla edestakaisin.

Tässä kuvassa näkyy myös mun hieman ronski loveustapa... Voi olla, että hirsimestarit antais satikutia, mutta tämä ajaa asiansa ihan täydellisesti, joka lienee pääasia.

En oikeen innostunu näistä suurista graniittilaatoista pihalla. Kuulemma entisten asukkien poika ollut töissä naapuripitäjän kiviveistämöllä ja sieltä nämä valtavat laatat olisivat peräisin. Sileeksi hiottu kivi ei kuitenkaan oo paras mahdollinen piha-alusta. Liukkaus on sanoinkuvailematonta! Maa on sitäpaitsi muutenkin tässä kulmassa turhan ylhäällä. Vesi valuu kissanluukusta talon alle ja sadevesi roiskii seinälle. Laattojen kallistuskin oli taloon päin.
Niimpä laitoin myynti-ilmoituksen näistä ajatuksena samalla ulkoistaa siirtotyö. Kokoa kun oli se 120cmx3500cm ja painoa tonnin verran, niin liikuttelu ei mun avuilla onnistu.  Ja hetimmitenhän kaupat syntyi. Sain raha ja joku teki työn mun puolesta. Vähän niinku kaksi kärpästä yhellä iskulla. Suunnittelin, että jos näämä olisi siirtänyt johonkin toisaalle talonvierestä vaikkapa grillipaikaksi, muta tuo liikuttelu tosiaan  näin massiivisilla laatoilla olisi sen verran ongelmallista, että suosiolla luovuin ajatuksesta.

Yksi operaatsioni oli joutesani illan pimetessä pestä keittiön lattiasta kipsitasoite pois. Hyvinhän se luonnistui. Kipsiä oli melko paksulti, mutta tarpeeks kun käytti vettä, niin kipsimassa pehmeni mössöksi, jonka sai suunnilleen rätillä pestyä pois. Ja tiskiharjalla hinkkaamalla sai sitten loput irtoamaan. Ekologisesti pesuvesi suoraan ojasta (vähän täytyi saunan kattilassa lämmitetyllä vedellä jatkaa)



Samalla nyt kosteutta poistamaan sai panna puuhellankin tulille. Montaa kertaa sitä ei vielä oltukaan lämmitetty.

 Viimeinen hirsiseinän tynkä vessan kohdalta täytyi myös kaataa pois. Tuleva vessan ovi olisi juuri osunut tuohon tolpan kohdalle. Tässä on ollut alun perin siis jonkin sorttinen komero, tosin melko tukevarakenteinen, kun seinät on hirttä :D Komero on siten viimeistään 1960- ja 1970- lukujen taitteessa purettu ja komeron ovi sai toimia paikoillaan uuden vessan ovena.

Tälläistä on tuolla tulevan vessan takaseinässä näkyvän ilmaräppänän takana. Mulle ei oikeen oo auennu noitten hormien sielunelämä, joten päätin vähän ottaa kuvia tuosta ilmaluukusta. Ilmeisimmin tämä on siis juurikin siitä kohdasta luokkaa, missä aijemmin on ollut toinen pystymuuri. Sittemmin pystymuuri on purettu ja sen paikalle muurattu tällainen hormi. Liekö sitten postin aikana ollut luokkahuonetta lämmittämässä jokin öljykamina, kun tällainen on sinne muurattu.

Vaikka tuo ilmaräppänä tähän vanhan pystymuurin koloon johtaakin, niin pystymuurin vanhaa hormia pitkin ilma ei suinkaan virtaa ulos, vaan tästä pystymuurin kolosta on puhkaistu viereiseen keskimmäiseen hormiin kolo, josta ilma virtaa. Tälle täytyy sitten aikanaan tehdä jotakin, kun luokan puolelle pääsen käsiksi.

Lämmityskauden alku, kun alkoi olla tuolloin kässillä, niin päätin vähän tutkailla näitten hormien paloeristystä. Sikälihän kaikki oli tuolla ihan kondiksessa, sillä entisaikainen hiekkakaukalo on varsin toimiva paloeristys. Eristystä kuitenkin täytyi korottaa, sillä nykinen yläpohjan eristys on vain 20cm, eli hirvittävästi liian vähän, joten korkeampi eristepatja vaatii myös piipun paloerityksiltä lisäkorkeutta. Näissä kuvissa on oppilaseteisen yksihorminen piippu, jossa on siis kamarin pystymuuri. Piipun juuresta on vettä vuotanut niin, että pientä kuivaa pinbtalahoa oli kamarin kattopaneelissa näkyvissä, mutta eiköös ne asiansa vielä aja.

Paloeriseeksi Rautiasta myivät mulle ylihintasta palovillaa. Yksittäin sitä kuulemma normaalisti myydään, mutta mun talon kolmeen piippuunhan sitä sitten menikin sellaset reilut pari pakettia, eli reilut parisataa euroa. Hiekka olisi tullut halvemmaksi, mutta eipähän nyt varise. Ja Tämä palovillalla eristys täyttää nykymääräyksetkin sitten. Mutta on se vaan melkosen pölystä hommaa myllätä tuolla eristeittä!

Hitto ku tää ei oikein nyt toimi mun päiväkirjana toivotulla tavalla, kun en oo ehtiny kiireiltäni kirjottelemaan tänne näitä ajoistees. Mutta onhan tässä sitten näin jälkikäteenkin se hyvä puoli, että muistaa, mitä kaikkea on jo takana, niin edessä olevat työt tuntuu kevyemmiltä.

Ja vielä lökakuinen loppukevennyskuva