Kellarin eristys ja vessan kantavia rakenteita - loput lokakuusta

Ja viiveellä tulevat jatkuu. Tavote olisi nyt päästä ajantasalle vielä tämän kuun aikana.

Elikkäs pesuhuoneitten teossa oon nyt päätyny samaan ratkaisuun, kun talossa oli vanhastaankin, eli perus rossipermannon päälle valetaan betonilaatta. Vanhasta poiketen meininki olisi muurata suihkunurkan seinät betonilaatan päälle, jotta vedelle alttein alue tulisi tiiviiksi. Periaatteessahan kai nykyään sanotaan, että olisi hyvä tehdä kaikki seinät laatan päälle, jotta jos (tai puualapohjalla ennemminkin kun) painumia tapahtuu, niin seinien ja laatan liitokset eivät ratkeisi ja vedeneriste hajoaisi. Mulla on tässä nyt sen verran tilanahtautta, että kaikkien seinien teko laatan päälle ei onnistu. Lisäksi pelottaa suuri massa, joka kivisistä seinistä tulee.

     Eräässä versiossa jo kaavailtiin, että tähän olisi kätevä toteuttaa maanvarainen betonilaatta, kun kahdella sivulla olisi maatäytteille jo valmiiksi kantavat seinämätkin luokan uunien ollessa yhdellä sivulla ja kellarin ollessa toisella. Se kuitenkin tuntui liian ronskilta puuhalta, sillä niin olisi koko vanhan alapohjan tuuletus muuttunut täysin. Kellarin ja rossipermannon välisen ilmatilan tuuletuksen järjestäminen eritoten olisi käynyt hankalaksi. Myös uusi kulkutie opettajan puolen ryömintätilaan olisi pitänyt järjestää, eikä muutenkaan tuntunut houkuttelevalta enää kaivella lisää kaivantoja uusille tukiseinille saatikä täyttää juuri tyhjäksi kaivamaani talon alustaa sepelillä...

     Noh, nyt siis kun suihkunurkka kuitenkin muurataan ja betonilaattakin on entiseen nähden kaksinkertainen, niin ajattelinmpa ikään kuin varotoimena valaa vähän lisätukea permannolle. Jänneväli oli tässä vanhastaan noin 3,5 metriä, mikä tuntui aika suurelta uusille kuormituksille. Päätin valaa kaksi uutta tötsää ryömintätilaan, jolloin jänneväliksi saataisiin muodostumaan 1,5m, joka tuntuu jo paljon varmemmalta. 

Lapiotöitähän se sitten vaati vähän lisää. Anturat olisi ollut hyvä saada varmaankin vielä vähän syvemmälle, mutta se ei yksinkertaisesti ollut lapiovoimin mahdollista, sillä vastaan tuli ilmeisesti koskematon maa-aines, josta en saanut lapiovoimin enää palaakaan irti. Lapiolla sai höylättyä pinnasta juustöhääylän tavoin ohutta savisuirua, mutta viikkokaudet olisi saanut talon alla kyykkiä lisää, jos olisi halunnut esimerkiksi yhtä syvälle perustaa kuin vanha sokkelikin on.

Eristelevyn päälle asetin väkästämäni valumuotit, joilla muodostui noin 60x60cm antura ja siitä puolen metriä korkea 20x20cm pilari, jonka päältä uusi poikkihirsi kantaa varsinaisia lattiankannatinhirsiä. Hiukan hankalahkoahan tuo valutyö tuolla oli, mutta kohtuullisesti se kävi.

Suurempia ongelmia oli kolmannen tällaisen tötsän valussa. Varmuuden vuoksi päädyin valamaan lisätuen myös keittiön lattian kulmille. Huomasin vähän jälkikäteisesti, että yksi lattiankannatinhirsistä ei ollut enää oikeastaan mitenkään tuettuna päästään. Päästä salvos oli lahonnut pois ja lisäksi sokkelistakin oli kulma lohjennut niin, että hirren pää oli käytännössä tyhjän varassa. Tarkkasilmäinen saattaa sen edellisen päivityksen ensimmäisestä kuvasta kuvassa oikella havaitakin. Sattui vielä tunkin kolo siihen kohtaan, niin ei voinut mitenkään sitoa lattiahirttö edes uuteen alimpaan hirteen. Noo, siinä sitä sai vähän taas ryömiä talon alla mukanaan hiukka painavaa petonkia...

       Eipä olisi entisaikain ihminen varmaan muuten aavistanut heitellessään talon sokkelin valumuottilautoja vintille lattialaudoiksi, että 90 vuoden jälkeen nuo samat laudat päätyvät jälleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa valumuoteiksi. Tämän jälkeen niistä kyllä tulikin sitten lämpöenergiaa hellan pesässä.

Pääsiimpä sitten kellarin seinän eristykseen.
Ajattelin lisäeristyksen olevan paikoillaan, sillä kesällä ei oikein tahtonut kellari pysyä viileänä. Eikä näin ollen talvella taas tarpeeksi lämpimänä. Nyt vielä kun maata lähti se puolen metriä kellarin seinän vieriltä pois. Tässä oli taas aivan mahdoton paikka koitaa kaivaa syvälle, mutta sainpahan tuollaisen ojan aikaiseksi, ettei ihan maanpinnan tasoon sentään eristeet tulleet.

Rautiasta taas saivat mut vaan ostamaan 50mm styroksia, mitä äytyi sitten kaksi kerrosta laittaa. Tässä tapauksessa olisi yksi paksumpi ollut helpompi kiinnittää. Kiinnitin styroksit ihan vaan laastilla sitten tuohon kellarin seinään ja toisen styroksikerroksen edelliseen uretaanilla. Alimmaisimpiin styroksikerroksiin ajoin pienet urat sirkelillä, että mahdollisesti sitten sisältä päin tuleva kosteus valuisi uria pitkin maahan. Lieköhän mitään apua... Jokatapauksessa sillä ei tässä tilanteessa juuri ole merkitystä, kun sisällä on pinnoittamaton perunakellarityyppinen tila, joten seinä pääsee kuivumaan sisälle. Eikä tuo styroksi ole kuin kellarin seinän yläosassa, joten alaosastakin kosteuden pitäisi päästä ulos.

Kellari ei tullut nyt vielä kauttaaltaan eristetyksi, sillä eteisen alla on sen verran maata, etten alkanut sieltä kaivelemaan. Suunnitelma oli, että ottaisin lattian auki verannan kohdalta ja lapioisin siittä maan suoraan talonalta pihalle. Veranta on sijainniltaan niin sopivassa kohdassa sen homman kannalta ja lisäksi verannan lattiassa ei ole mitään eristyksiä, niin lautalattian purku olisi melko pienitöinen ja näppärä toimenpide. Eli myyräilyä riittää vielä tulevaisuudessakin.

Tämä loppukevennyskuva ei nyt poikkeuksellisesti ole työmaalta, vaan naapuripitäjästä kotokylältäni. Tästä on monet kerrat talsittu kottoo mummolaan kyllään.
Melko keväisen näköistä noin lokakuulta.