maanantai 3. huhtikuuta 2017

Sementtiliiman poisto ja kevytsoraharkkomuuraus

Kiirettä on taas ollut!

     Kun kylpyhuoneitten lattia, eli tavallisen rossipermannon päälle valettu betonilaatta oli ollut 3-4 viikkoa muovikalvon alla jälkihoidossa, tuli viimein aiheelliseksi käydä toden teolla kylpyhuoneitten tekoon. Betonilattiaan muodostuu valun yhteydessä ns sementtiliimakerros lattian pintaan. Sementtiliima on siis käytännössä vähän erottunutta sementtivesivelliä, joka muodostaa kovettuessaan oikein tiiviin, mutta hauraan kerroksen betonin pintaan. Jotta betoni olisi mahdollista pinnoittaa, esimerkiksi maalata tai tässä tapauksessa vesieristää, täytyy sementtiliimakerros poistaa.
Tavallisesti sementtiliima hiotaan pois "timantilla" (Flex tai joku vastaava vehje) ja niin ajattelin itsekin tehdä, sillä se on minulle tuttua puuha. MUTTA: minulla ei tietenkään itselläni ole kyseistä vekotinta, joten kyselin vuokrafirmoista hintoja. Vuokra tuollaisella hiomalaitteella ja sen yhteydessä välttämättömästi käytettävällä imurilla olisi ollut suuruusluokkaa 300€. Jotenka täytyi vähän miettiä vaihtoehtoja.
Törmäsinkin termiin betonin peittaus. Se tarkoittaa käytännössä siis happokäsittelyä. Betonihan on erittäin voimakas emäs ja siihen päälle kaadettava voimakas happoliuos reagoi kemiallisesti emäksen kanssa ja tuloksena syntyy suolavettä. Samalla betonin pintakerros liukenee pois. Peittausliuoksia myydään valmiinakin, mutta meiltä löytyi kotopuolesta voimakasta AIV-liuosta (muurahaishappoa), jota laimensin peittauslioksien vahvuiseksi, jolloin happoa tuli muistaakseni noin 10% liuoksesta.
Kastelukannulla kaadettaessa liuosta betonilattialle, käynnistyy kemiallinen reaktio välittömästi ja sementtiliima oikein kuohuaa pois. Liuos levitetään lattiaan vaikkapa katuharjalla nopeasti tasaiseksi ja huuhdella parin minuutin kuluessa viemäriin. Liuos on siis reaktion jälkeen neutraalia, eikä siten vahongoita putkis tai ympäristöä. Varsinaisen liuoksen kanssa on oltava varovainen! Näin sain sementtiliiman mukavasti pois lattiastakäytännössä ilmaiseksi. Lisäksi homma kävi siististi ja pölyttömästi.

Betonipinta ennen "peittausta"

Laimennettua AIV-liuosta kaadettuna betonilattialle.sementtiliiman kuohunta näkyy valkoisena.

Ja tässä puhdas sementtiliimaton lopputulos :)
Päädyin kylpyhuoneissa kivisiin väliseiniin. Tai oikeastaan vain suihkunurkkauksien osalta, sillä muuten kylpyhuonekompleksista olisi tullut entistäkin raskaampi ja toisaalta jo valmiiksi pienet tilat olisi kutistuneet entisestään. Puntaroin Siporex -kevytbetoniharkkojen ja kevytsoraharkkojen välillä, mutta saatavuussyistä päädyin kevytsoraharkkoihin.
Harkkojen murausohjeessa neuvottiin asettamaan alimman varvin ja betonilaatan väliin bitumihuopa lattialämmityksellisissä tapauksissa, joten sillä ja metallisten lähtölistojen asennuksella homma lähti käyntiin. Alimman varvin muutasin muurauslaastilla, jotta seinän lähtö saatiin suoraan. Loppu muuraus kävikin sitten hyvin  ohutsaumamuurauslaastilla. Muurauksessa kannattaa olla apuna pitkiä linjureita ja vatupassi, jotta muuraus saadaan kulkemaan suoraan. Linjureina käytin ihan vaan 6" lautaa. Varmuuden vuoksi täyti  harkkojen koloja paikoitellen betonilla. Kylppärinurkkahan muodostaa T:n mallisen seinämän, joka ei käytännössä tukeudu mihinkään. Lisäksi yhteen haaraan tulee ovenpieli, joten siltä vaaditaan erityistä kestävyyttä. Täytin käytännössä kolon jokaisen haaran päästä lattiasta kattoon asti. Muurasin T-nurkan limiin, vaikka ohje toisinnolisikin halunnut, mutta ajattelin sen tukevan rakennetta. Muuten kylpyhuoneitten välinen seinäpätkä olisi ollut 1,2m x 2,8m, eli hirmu kapea suhteessa korkeuteensa. Tuntuu luotettavammalta, että se on muurattu kiinni toiseen seinään.
Kuva luokan puolen kylppäristä opettajan kamariin. Suihkunurkkaukset

Seinä nousee


Vanhaan muuriin oli tehty aikanaan ilmareikä vanhaan vessaan. Minun piti vessan ilmanvaihto edelleenkin hoita tuota kautta, mutta ilmareikä menikin luokan puretun pystymuurin hormiin. Sen halusin säästää mahdollista uutta tulisijaa varten, joten pääti  muurata vanhan läven umpeen. Rappasin sekä vanhan putsatun tiilimuurin, että kevytsoraharkkoseinän Kiillon kuitulaastilla. Tiiliseonästä tosiaan nakuttelin käsipelillä vanhan huonosti kiinni olevan rappauksen kokonaan pois ja harjasin kastellun seinän terösharjallairtolaastista. Tiiliseinä imee valtavan määrän vettä ja sen kostuttamisessa ei sovi nuukailla, jos haluaa laastin pysyvän seinässä. Mulla vettä kului kostutukseen ämpäreittäin: noin 5litraa neliölle. Tiiliseonän epätasaisuus ja saumojen syvyys vaati pari tasoitekerrosta, mutta kevytsoraharkkomuuraus tuli vahingossa niin suoraksi, että oikaisua ei tarvittu. Pelkkä kevyt ylitasoitus riitti, jotta vedeneristeelle saatiin hyvä kiinnitysalusta.

Kosken pauhu ei valitettavasti välity kuvasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti