Kamarin ja kylppäreitten välinen seinä muodostuu tosiaan pääosin muuratusta kevytsoraharkosta, joka on koolattu 2"x2" sahatavaralla. Seinään tuli muutama sähköveto, mutta nyt sen pysty ummistamaan. Lisäsin seinään vielä koolauksien väliin ekovillalevyjä ääntä vaimentamaan. Näihin koolattuihin seiniin panin ek-kipsilevyn, sillä huokolevy vaatisi tukevan alustan. Ja tavallinen kipsilevy on taas aika herkkää.
Myös keittiön seinä tuli levytettyä. Kipsilevynä oli tosin jotakin ulkolaista ja se oli surkeata! Ruuvi poksautti levyn hajalle ympäriltään, joten tasoittamisesta tulee mielenkiintoista. Onneksi nuo jäävät suurimmaksi osaksi keittiökalsuteitten taakse piiloon.
Keittiön seinästä piirsin paperille kaavion, mihin merkkasin johtojen paikat ja koolausket, jotta kiinnittäminen seinille olisi helpompaa, eikä vahingossa lävistäisi seinässä olevia johtoja. Koolauksien kiinnittämisessä olikin hunteeraamista, sillä minulla ei ole vielä tiedossa, millaisen keittiön tulen hankkimaan. Yläkaapit kun tarvitsevat kunnollisen kiinnitysalustan.
Jostain syystä juuri välipohjan alapuolelta oli piipusta tiilien välistä laasti kadonnut. Liekö syynä vuosikymmenet piipussa olleet naakanpesät. Kun rappauksen naputteli pois, irtosivat tiilet kuin itsestään. Hiukan kuumotti tää homma, mutta todellisuudessa tää näyttää pahemmalta kuin mitä on. Nimittäin piippussa on ylhäällä kaksi erillistä hormia, joista toinen haaraantuu hiukan välipohjan yläpuolella kahtia; toinen haaroista keittiöön hellalle ja toinen kamariin porinmatille. Ilmahormi tulee suorana alas asti ja nämä kaksi muuta haaraa jakaantuu varsinaisesta piipuista sivuille.
Vaikka piippu on siis käytännössä poikki, sen päällä ei makaa koko yläpuolinen osuus katolle saakka, vaan vain puolen metrin pätkä, jonka matkalle porinmatin hormi yhtyy varsinaiseen piippuun.
Kolitin kutenkin purkaa ja muurailla piippua niin, ettei se poikeasti olisi koko matkaltaan yhtaikasesti poikki. Vanhat tiilet olivat vaan niin erikoisen kokoisia, eikä minulla ollut juuri välineistöä tiilten työstöön, joten jouduin vähän kikkailemaan. Aika vaikeaa oli saada ylipäätään laasti sullottua saumoihin tiiviisti niin, että saumat tosiaan yulisivat täyteen.
Hankalaa oli myös näin kokemattomalle osata asetella tiilet oikein niin, että ne myös pysyisivät tuolla ylhäällä. Koitin muurata tuon ulokkeen vähän tukevammin alkuperäiseen verrattuna. Voi olla, että kattolistojen kanssa joutuu hiukan soveltamaan tässä kohtia tulevaisuudessa...
Hellassahan oli hyvin pitkälti samankaltaista vikaa kuin piipussa: Laasti oli hapertunut ja tiilet sai nostella pois tulipesästä. Lisäksi arina oli entinen. Purin koko tulipesän pois tuhkaluukun pohjaan asti. Raspasin laastijämät pois, kostutuin runsaasti ja muurasin alimman varvin reikätiilistä saviuunilaastilla suoraksi. Seuraavan varvin muurasinkin jo tulitiilistä, mutta edelleen saviuunilaastilla. Varsinaisen tulipesän tein tulitiilistä tulilaastilla. Tässä kävi pikkusia mokia, mutta ei mitään kovin dramaattista. Uunin suuluukku jäi vähän huonoon asentoon muurauksen seurauksena ja arinalle olisi påitänyt jättää leveämmälti kiellekettä, miutta minulla ei ollut sattumalta vielä uutta arinaa hankittuna... Vnahat tiilet taisivat olla paksumpia. Taitaa tarvita jotakin kippaskonsteja vielä, että saa hellan kannet asettumaan sopivasti
Nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan hellan kuivumista. Useampaan viikkoon ei saa muurauksen jälkeen pitää valkeeta uunissa, mutta onneksi on käynti kohti kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti