Kengitys, vihdoin!

Eli näin lupaavastihan se sitten alkoi... Elokuun puolessa välissä meille tuli kotopaikkaan naapuripitääjään sahuri kenttäsahan kanssa ja sahattiin sitten 150x150 ja 150x100 kokoista puutavaraa, miittenkä lisäksi vähän pienempää lankkua. Siinä sitten kun olin valmiin puukuorman kanssa ajellut 20 kilometriä kotopuolta työmaalle ja pihassa vekslailin kärryjen kanssa, niin traktoripas syttyi palamaan. Eipäs siinä muutakun äkkiä hätäkeskukseen soittamaan. Hytti oli viellä täynä ostamiani tarvikkeita, joista valtaosan sain pelastettua. Palo eteni niin, että mun säälittävästä vesiämpärin kans sammutuksesta ei tullut sitten yhtikäs mittään. Sopimuspalokunta pingahti paikalle onneksi noin 10 minuutissa ja palo sammui, eikä edes puukuorma palanut. Traktori menee lunastukseen ja pihan siivoustahan tässä sitten on edessä. Sellasta.

Ninhän se itte kengityskin pääsi alkuun seuraavana päivänä, kun palosta oli henkisesti toivuttu. Ja tosiaankin, koska talossa on erittäin vahva alapohja ja oikeasti ajankohtaan nähden törkeen hyvä betonisokkeli, niin suunnitelma meni karkeasti niin, että vanha hirsi pois, tunkki suoraan seinän alle, hiukan nostoa ja uusi hirsi paikoilleen.
Homma lähti käyntiin päätyseinästä. Hirsi oli niin laho, että senhän sai hakattua sieltä rautakangella pois. Sahasin pieneltä matkalta moottorisahalla niin paljon vanhaa hirttä pois, että kaikki laho oli lähtenyt. Tunkki seinän alle, vähän nostoa ja väliaikasesti tommonen patikka sinne seinää kannattelemaan.

Talon korko kannattaa pitää tallessa. Itse tein sen niin, että mittailin noin metrin välein sokkelin yläpinnasta hirsiseinään merkkejä ennen nostoa. Jos talon alkuperäistä korkeusasemaa ei merkkaa mihinkään, on hirveän vaikea tietää, paljonko talo nousee, ja ettei talo ainakaan päädy matalammalle, kuin se oli. Mullakin korkeusasema oli hyvin oleellinen tieto, sillä eteläkulma oli painunut vähintään 3cm alemmas (ulkovuorilautojen ja sokkelin pinnan välistä päätellen)

Ennen nostoa tai hirsien poistoa kannattaa myös piirtää valmiiksi viiva siihen kohtaan, mistä joutuu hirttä sahaamaan. Jouduin ottamaan hirttä pois 20-55cm seinästä. Keskimääräisesti 20-25cm. Alin hirsi oli ollut niin märkä, että laho oli edennyt siittä varauksessa oleviin tilkkeisiin ja lahottanut myös ylintä hirttä alhaalta sisältä päin. "Moni hirsi päältä kaunis, mutta sisältä laho". Helpointa on saada laho hirsi pois, kun tosiaan sahaa ensiksi valmiit paikat tunkeille. Sitten nostaa 1-2cm taloa ylös, niin paino lahon hirren päältä helpottaa ja sen saa pois paikoiltaan enempi tai vähempi silppuna. Jos ei ole valmiiksi merkannut sahauslinjaa, niin tässä vaiheessa oikee korko on jo vähintäänkin hukassa.

Tässä näkyy laho ulkonurkka, jossa paikattavaa tuli noin 55cm. Talo on 9,5 metriä leveä. Nosto yhdellä tunkilla keskeltä ei oikein toiminut. Mun 20tonninen pullotunkki ei yksin siihen pystynyt. Pidin päätyseinän kengityksessä kummankin nurkan takana tunkkia ja lisäksi keskellä seinää. Näin tunkit jaksoivat nostaa päätyä 2-3cm, joka oikeastaan on minimi, että saa uuhhta hirttä alle. Jos perinteiseen tapaan tekisi varauksia ja salvoksia, niin sitten nosto piräisi olla varmaankin lähemmäs 10cm. Tässä kuitenkin sokkelin vahvuuden, yläpuolisten hirsien alapuolen poiston ja rossipohjan eristekerroksen korkeuden vuoksi varaus ja salvostus olisi ollut turhaa. Ruuvasin seinään kalikat, jotta ne olisivat kannatelleet katkastujen jäävien hirsien päitä, mutta tavalliset ruuvit ei jaksanu pitää hirttä ylhäällä ja siksi jouduion nostamaan tunkeilla vähän turhankin ylös taloa. Kun nostin päätyseinän hirttä keskeltä, niin sen toinen pää ei siis millään tahtonut nousta! Täkkipulteilla olisi ennen nostoa ja oikeastaan jo ennen purkua pitänyt sitoa se kiinni ylempiin hirsikertoihin.

Tässä sitä uutta kenkää sitten on! Kyllä on aivan parasta nähdä oman käden jälki. Etenkin kun ekaa kertaa tekee jotain tämmöstä, mikä tuntuu etukäteen mahdottomalta. Kannattaa muuten pyytää kaveria avuks hirsien nostoon... Elikkä poistin päätyseinän hirsistä lahon ja sahasin samalla moottorisahalla seinän alapinnan suoraksi. Sitten tunkeilla sopivasta paikasta talo ykös, bitumikaista sokkelin päälle ja uusi puutavara paikoilleen. Ongelmaa tuotti tunkkien korkeus. Ne vaativat vähintään 25cm tilaa. Ja tunkkien päähän täytyy saaha sopimaan paksu teräslatta. Ensimmäisellä nostoyrityksellä tunkin pää survoutui 5cm hirren sisään, eikä talo liikahtanutkaan.

Nurkkiakaan en salvostanut, vaikka niihin saisi kyllä helpolla tehtyä ihan yksikertaisen salvoksen. Laitoin kyllä vähän limittäin puut paikoilleen, jotta nurkka vähän tukeutuisi. Tätä kulmaa laittaessa nosto tapahtui päädyn keskeltä, tästä kulmalta ja pitkältä sivulta ensimmäisestä kissanluukusta. Kulmassa oli ilmeisesti sisäpuolisen komeron takia kosteus tiivistynyt hirren sisäpintaan ja lahottanut hirttä myös sisältä. Osa täytyy paikata sisäpinnasta lattioitten avauksen yhteydessä.
Tämä on juurikin se painunut kulma ja se tuli nyt lopullisesti 4 cm korkeammalle kuin se oli. Muutenkin seinät vähän nousivat, kun puutavaran todelliset mitat olivatkin 155x155, enkä muistanut huomioida tätä. Mutta mielestäni parempi hiukan liian ylhäällä, kuin että painuneet seinät laskisivat entisestään.

Tässä valmista! Tunkin kolo on näkysissä. En ole vielä päättäny, hakkaanko sinne sisään puutavaraa, vai laitanko vain laudan ja eristettä. Alimpien hirsien kohdalla tunkin kolot käy tässä tapauksessa lisätuuletuskoloiksi ryömintätilaan.

 Ennen...

 ...purettuna...

Purkutyössä puukkosaha osoittautui loistavaksi! Sillä sai esimerkiksi lahot lattianiskojen salvokset sahattua poikki. Teräväkärkinen rautakanki on toinen ehdoton väline. Kun ensiksi on sahannut moottorisahalla uran säilytettävään hirteen, saa rautakangella näppärästi hakattua hirren alaosan irti. Ei tarvitse sahailla naulaista puuta yhtään ylimääräistä. Muutenkin vierastan moottorisahaa kamalasti. Vaarallinen vehje!

... ja jälkeen. Ikkunoitten aukipitäminen muuten on turhaa ainakin tämmöisissä pienissä nostoissa, vaikka maksiminosto olikin noin 6cm. Ikkunat eivät hajonneet minnekkään. Enemmän pelotti, kuinka paljon tiiliä mahtaa katolta tippua niskaan :D

Keskiseinälle jäi yksi hirsi vielä käsittelemättä. Se on niin terve, että riittää kun veistelee lahon pois ja laitta kakkosvitosen kylkeen.

 Veranan hirttä täytyi vähän paikata. Tästä en meinannut saada nostettua seinää millään riittävän ylös. Sain vain yhden tunkin sopimaan, ja kun ollaan vielä keskiseinällä kahden verannan välisää. Lekaa täytyi näyttää aika paljon.

Tässä paljastui pieni rakennusvirhe. Nimittäin lattianiska osui juuri kissanluukun kohdalle. Eli se ei kanna mistään. Tuohon täytyy jokin vahva lattarauta laittaa alle kannattelijaksi. Nosto voi olla hankala, kun tunkkia ei saakkaan kissanluukkuun.




Tämän kaiken sain tehtyä yksin viikossa (ainoa kesälomaviikkoni) ja ensikertalaisena! Joten tää hirsitalon kengittäminen ei voi olla kovin vaikeeta, eihän? Myönnettäköön, että tää oli kyllä erikoisen helppo kohde, kun vakaan ehjän ja tukevan sokkelin päältä pystyi nostamaan hyvin. Lisäksi alapohjaa ei tarvinnut tukea mitenkään, vaan se pysyi alkuperäisellä kannatuksellaan koko ajan tukevasti paikoillaan. Lykkyä muittenkin kengitykseen ja vastaan kyllä kysymyksiinkin! Tästä voi tulla vielä jatko-osakin.

 Ihania syysiltoja! Tälläisistä maisemista minä nautin <3