Riehumista

Kerkesin lopultakin vähän avaamaan seiniä ja kattoja ja sieltähän löytyi täydellisyyttä! Kuvat puhukoot puolestaan:

Olohuone ennen...

.. ja olohuone jälkeen

Tupakin kellastuttamien halteksien alta löytyi vanha katto listoineen ja huonekorkeus kasvoi samalla 30cm.

Muovimattojen ja kovalevyjen alta paljastui vanha ponttilautalattia. Vähän kyllä ihmetyttää, että miksi lattiaan on maalattu vaalealla raitoja. Niitä näyttäisi olevan eniten saumojen kohdalla, niin olisiko muka maalilla yritetty tiivistää lautojen rakoa.






 Vaatehuoneesta paljastui myös vanhat lattiat. Vaatehuone on tehty vanhojen komeroitten paikalle ja sitä on laajennettu vähän vanhan käytävän puolelle. Oletettavasti siis kamarin, joka on tehty myös vanhaan käytävään, maton alta paljastuu saman moinen vihreä lautalattia. Nämä vanhat värit ovat kyllä niin hienoja!

Vaatehuoneessa näkyy vanhojen komeroitten paikat

Sain siis toisesta asunnosta halteksiset alakatot alas ja olohuoneesta alaslaskun rungonkin purettua. Rungossa oli käytetty hyödyksi vanhoja ovilistoja. Ehdin jo innostua, että saisin ne sieltä takaisin käyttöön alkuperäiseen tehtäväänsä, mutta ne olikin halkaistu sirkelillä kahtia... Lisäksi kovalevyseinät saivat lähteä olohuoneesta. Kovalevyn purkaminen on kyllä mahdottoman aikaavievää, kun se on niin kovaa, että naulat pitää sen tiukasti kiinni seinässä, mutta kuitenkin niin hepposta, että vääntämällä se lohkee heti.

Seuraavaksi olisi operaationa sitten sähköjen purku. Asunnon lämmityssähkö tulee vuokratun asunnon sulaketaulusta, joten täytyy mennä vuokralaistakin taas häiriköittemään. Lisäksi täytyy tehdä joku jatkojohtoviritys, että saan antennin vahvistimeen virran, vaikka sähköt katkaistaankin. Myös lämminvesivaraajaa pitäisi siirrellä...

Suuri mysteeri jäi kuitenkin vielä selvittämättä! Nimittäin yksi pystymuuri on hukkunut jonnekkin. Asuntojen välissä jossain vessan takana on noin metrin syvyinen ja 4 metriä pitkä seinämä. Siinä on savupiippu ja yksi vuokrattuun asuntoon näkyvillä oleva, entinen luokan pystymuuri, mutta seinään jää viellä metrikaupalla jotakin tuntematonta tilaa. Mielessä kävi, josko sinne olisi koteloituna toinen pystymuuri, mutta tiedä häntä. Jotain se seinä on kuitenkin sisäänsä syönyt!

Täytyy kyllä sanoa, että taas kun oli viikko kaupalla ehtinyt kaupungissa mädäntyä, niin kertakaikkiaan parasta oli maanantaina puoliltapäivin istua ikkunalaudalla kevätauringossa eväitä syöden ja linnunlaulua sekä puron solinaa kuunnellen