Sisäkatot

     Lattiat on nyt saatu siis kuntoon. Ja koska märkätiloja en pääse tekemään ennen kuin rakennuslupa on saatu virallisesti (koska rakennustarkastaja haluaa tehdä katselmuksen märkätilojen rungosta), on sitten työvuorossa katot. Kaikkialla talossa on helmipaneelikatto. Opettajan keittiössä katto oli ollut näkösällä kokoajan, ja siten se oli vallan tupakan ja keittiörasvan kellastama. Olohuoneessa taas katto oli alaslaskettu sen 30cm, joten katossa oli reikiä ja maalipinta oli muuten kärsinyt. Ilmeisesti kattoikkunan kolosta on vuotanut jonkin verran kosteutta, mikä on saanut maalin hilseilemään.

     En oikeen muistanut tutkia, millä maalilla kato oli maalattu, mutta ajattelin maalata jollakin ihan normimaalilla. Sittenmpä pitikin miettiä kiiltoa ja kaikkea ja eeeeeen osannut päättää mitään. Netistäkään ei kyllä löydy yhtään mitään hyödyllistä faktatietoa maaleista. Ainoastaan maalifirmojen ja -kauppojen mainospuheita. No menimpä sitten paikalliseen tavarataloon ja vertailin maaleja. Tikkurilan valkoinen paneelikattomaali maksoi 100e ja Nicolorin valkoinen puolihimmeä pesunkestävä seinämaali 45e. Akrylaattimaaleja kumpainenkin. Nicolor vähän arvelutti, sillä nimi kuulostaa jotenkin halppikselta. Mutta kyseinne maali oli testivoittaja joltakin vuodelta ja Nicolorin maalitehdas on Lohjalla, eli maali on kotimaista, eli laadukasta. Nicoloria siis!

Tältä katto näytti ennen.

Super siistin vanha petsi on alimmaisena käsitelynä. Päällä kaksi valkoista maalikerrosta.

Oletettu kostunut paikka, josta maalia tippunut pois.

     Hmmmmm. Yleisilme katossa oli aluksi siis melko ookoo. Olohuoneen katossa kuitenkin oli tosi paljon epätasasuutta. Aattelin vähän raapasta pahimpia pois. Siinähän lähti mukana sitten vähän kaikkea. Päällimmäinen lateksimaali oli laajasti irti alemmasta öljymaalista ja öljymaalikin osittain irti vanhasta petsistä.

Tälläsekshän se tuli kun kaavinta vilautti

     Koko katon sitten kävin läpi ja raavin irtonaisimmat pois. Aattelin, että eipäs tuosta tuota tiukasti kiinni olevaa tartte pois ottaa. Koko katon hinkkasin läpi olohuoneesta. Aikaa kului kivasti noin 30 tuntia. Olkapäät, niska ja selkä hajosi aivan totaalisesti. Noo aloin siinä sitten maalarinpesuksi

kidesoodaliuoksella pesemään kattoa. Aloin ihmettelemään, että kuinka katosta voikin lähteä irtonaista maalihilsettä aika runsaasti. siinä sitten kun tutkailin, niin sattumalta vesi irrotti päällimäisen lateksikerroksen öljymaalikerroksesta... Maali ei siis liuennut mihinkään, kuten ilmeisesti liitumaalit tekevät, vaan maali veden vaikutuksesta irtosi alapuolisesta öljymaalista. Eipä muuta kun koko katto märjäksi ja uudestaan kaapimaan ja taas pesemään. Eipä tullu hinkattua tota olohuoneen reilut 20 neliöistä kattoo sitten kuin se rapiat 40 tuntia.

   

     JA HEEEEEI! Tähän väliin ilouutinen mun porinmatista, jonka ostin jo joskus kesällä naapuripitäjästä. Nyt sain sen paikoilleen, kun lattiat oli saatu kasaa. 200 kilonen möhkäle olis ollu vähän liian suuritöinen kannettavaksi paikoilleen. Löysin vanhan pellin reijän tasotteen alta ja tein iskuporakoneen ja lyöntitaltan avulla uuden reijän hormiin. Porinmatissa oli onneksi suorakulmainen liitäntä. Se on nyt tuossa vähän väliaikaisesti, mutta tarvitten sen tuomaa lämpöä! Niin pieni ja söpö 

     Noniin, saman putsauskäsittelyn koki sitten keittiönkin katto, sillä erotuksella, etten poistin lateksin pinnasta suoraan  veden kanssa. Vuorotellen pidin valkeeta olohuoneen porinmatissa ja keittiön hellassa, jotta sain pesuvedet kuivumaan. Tosiaan tulisijoista tulee ainoa lämpö opettajan asuntoon, sillä sähköt on melkeempä vallan purettu.

     Lopulta noin 1000 työtunnin jälkeen pääsin maalaaamaan. Vähän alkoi olemaan jo kaikki paikat jumissa. Mutta palkitsevaa työtä! Vähän harmitti laittaa muovimaali, kun juuri vanhan hinkutin pois, mutta kun muovimaali oli jo ostettu ja toisaalta kun tuo pohja oli noin epämääräinen. Öljymaalit kun ei vissiinkään käy muovimaalien päälle ja jäihän tuohon väkisin jämiä vanhasta lateksista. 

     Ihan vinkkinä vaan, että jos ikinä ootte maalaamassa uutta lautakattoo, niin maalatkaa vain ja ainoastaan pellavaöljymaalilla! Aika lailla säästyy työtä, kun ei tarvitse näin rankasti hinkata vanhoja maaleja pois. Pellavaöljymaali on vähän kun punamulta. Se aikain saatossa kuluu pois ja hapristuu, mutta uusintamaalauksessa pohjustustöiksi riittää harjaus ja pesu. Ja kun maali itsestään kuluu pois, ei ikinä muodostu ylipaksuja maalikalvokerroksia.

      Nomutta, nyt on katoissa maali. Kahdesti maalattuna. Seuraavaksi on aika laittaa levyä seinään ja vissiin vähän sähköjäkin tarttis alkaa miettimään...

     Täytyy vielä esitellä mun työmaamajotus. En ole sitä varmaan vielä muistanut tehdä. Normaalistihan asun Helsingissä, mutta työmaalla kun olen, niin majoitun tietysti paikan päällä. Kesällä majoituin piharakennuksen hellahuoneeseen, eli vanhaan keittolaan, mutta talven tullessa siirryin sisälle pystymuurin lämpöön. Kyseessä on siis vanhasta oppilaseteisestä lohkaistu kamari käytävän opettajan asunnon puoleisessa päässä. Huone siirtyy osaksi luokan asuntoa, joten tässä vaiheessa siellä ei tehdä remonttia ja se sopii hyvin majoitus- ja varastointikäyttöön.

Vaikka tammikuu onkin ollut poikkeuksellisen vähäluminen, niin toisinaan sentään on näyttänyt hyvältä!

Lisää lattioita

     Aloitetaampas tästä... Eli kuten sanottu, opettajan asunto oli karmeassa kunnossa, sillä siellä oli edelliset asukkaat pitäneet koiria ja kissoja aivan holtittomasti. Niinmpä sen lisäksi, että lattiat oli paljolti piloilla, oli kusi tuhonnut myös ovenkarmien alaosat, kuten myös vähän keittiön hirsiseinää vanhan kulmakaapin nurkalta. Suhteellisen syvälle oli imeytynyt. Seinästä oli veistettävä pinta ehkäpä 3cm syvyydeltä noin 30x50cm alalta. Keittiön ja eteisen välisestä karmista, sekä olohuoneen ja eteisen välisestä karmista oli veistettävä vähän toista senttiä alareunasta.

     Samalla sitten kun karmi täytyi irroittaa, niin tulipa käännettyä karmi toisin päin. Eteiseen aukesi kellarin, vintin olohuoneen ja keittiön ovet, joten se oli vähän turhan ahdas. Olohuoneen puolella on ovella paremmin tilaa aueta ja saapas eteiseen ehkä sitten jonkun kaapin tai naulakonkin paremmin sopimaan.

     Olin niin innoissani lattian tekemisestä, ettei työkuvia tainnut juurikaan tulla. Mutta työvaiheet olivat samat kuin olohuoneen puolella. Ajatus oli alunperin, että olisin luokan asunnon uuden kylpyhuoneen paikalla olleista laudoista kasaamalla saannut tehtyä keittiön ja eteisenkin lattiat. Mutta keittiön lattia olikin hyvin paljon kuluneempi kuin olin olettanut ja sekä keittiön että eteisen lattiat laajemmin piloilla lemmikkien eritteistä, että päädyin ostamaan sitten uutta lautaa paikalliselta sahalta.
     Uusi lauta oli saman paksuista ja levyistä vanhan kanssa, mutta ponttien ohuemmuudesta johtuen täytyi vähän tästä uuden ja vanhan lattian liitospaikasta veistää vanhan laudan naarasponttia ohuemmaksi. Uusi lauta oli jo valmiiksi sahalla kuivattua oikein rutikuivaksi.

     Olisi ollut vähän mallikkaampi, kun olisi koko keittiö tullut uudesta laudasta, mutta koska keittiön säilytettävä kulmakaappi on tehty vanhan lattian päälle, vanhassa lattiassa ei tältä osin ollut vikaa, eikä alapuolisissa rakenteissa ollut ongelmia vähäistä eristeitten painumista lukuunottamatta, niin päätin olla avaamatta sitten tuota kohtaa. Täytyy ehkä vähän enempi kiinnittää tiivistykseen listojen alla huomiota.

     Koska oon köyhä, suunnittelin uudet laudat vain keittiöön ja ajattelin koota eteisen lattian jämistä. Keittiön laudan määrä oli kuitenkin vähän yläkanttiin, joten melkein koko eteinenkin tuli uudesta laudasta. Sikäli mainiota, sillä eteisenkin lattia oli huomattavasti laajemmin piloilla. Mutta jos olisi ostanut pari neliötä enempi, olisi koko lattian saannut uudesta...
     Uusi lauta oli päätypontattua, jotenka hukkaa ei tullut käytännössä yhtään. Vähän täytyi hunteerata, että sai kaikki pahimmat oksapaikat keittiökaappien alle ym paikkoihin piiloon. Mutta sattuu niin mainiosti, että yhdestä laudasta tuli juuri yksi pitkä ja yksi pätkä pätkä eteisen lattiaan!

Ja aijettä kuinka ihanalta uusi lattia näyttääkään!!!!! Täytyy tehdä näitä useemminkin.

Ja ai sitä tunnetta, kun ekaa kertaa moneen viikkoon on kämpässä lattia! Ei tartte pölisevien pehkujen päällä hypeksiä. Viellä kun on näin nätti lattia. Kyllä kelpaa!

Takapihallakin kun näyttää tältä, niin ei voi olla kuin onnellinen! :)

Olohuoneen lattia opettajan asunnossa

Joulukuunlta:

     Aikaisemmin, kun avasin tulevan vessan paikalta lattiaa (Lattia auki ja ikkuna irti), niin pääsin ensimmäistä kertaa näkemään, mitä alakerrassa lattioitten alla oikein on. Eristekerroksena on ollut siis noin 40cm kuivaa turvepehkua, jonka päällä on ollut savea painona. Eristekerros oli kuitenkin painunut, joten eristeen ja lattialautojen väliin oli muodostunut noin 5cm suuruinen ilmarako.
    En tiedä olenko aijemmin tullut maininneksikaan, mutta 2016 keväällä muovimattoja irrottaessa lattia paljastui eteisestä, osasta keittiötä ja osasta kamaria vallan koirien pissan pilaamaksi. Myöhemmin olen kyläläisiltä kuullut, että edelliset asukkaat oli tosiaan antanut koirien kuseksia ja sontia sisälle ja siivous oli ratkastu heittämällä jätösten päälle aina vain sanomalehtiä. Niimpä pissa oli sitten imeytynyt muovimaton saumoista ja reunoilta alla olevaan lastulevyyn ja siittä edelleen lattialautoihin. Siksipä ainakin keittiön ja eteisen lattioissa oli välttämätöntä avaustarvetta.
     Niinpä päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että avaan kaikki lattiat ehjänä ylös, tarkistan alustan kunnon, lisäeristän, asennan ilmansulkupaperin ja paan vanhat lattialaudat takaisin paikoilleen niiltä osin kuin se on mahdollista.

Opettajan asunnon olohuoneen lattia

     Päädyin alottamaan olohuoneesta, jotta keittiön ja eteisen lattioita tehdessä voisi sitten varastoida tavaraa sujuvammin olohuoneeseen. Lattia oli melko ehjä, mutta muutamissa laudoissa oli niin syviä kulumia, että ne vaihdettiin.

Ilmarako lattialautojen alla

     Laudat nousi melko helposti ylös sorkkaraudan kanssa. Mun kokemuksen mukaan kannattaa alottaa purkaminen urospontin puolta. Naaraan puolta kammetessa urospontti hajottaa herkästi naaraan. Lähes kaikki laudat nousi ehjinä ylös muutamaa pikkupätkää lukuunottamatta, mutta lautojen nostoa helpotti kovasti päältänaulaus.

    Seuraavana oli vuorossa lapioida painosavikerros pois. Aijettä sitä pölyn määrää, mitä tuosta turpeesta lähtikään! Yksi erikoisuuskin löytyi lattiasta: yksi lattiavasa oli päästään aivan laho. Kuinka onkaan voinut tulla tuollainen pieni pistemäinen lahopesä muuten täysin terveeseen ja kuivaan huoneeseen? Noo, huonot pois ja paikkapatikkaa kylkeen. Lattiavasoja oli aika harvakseltaan, mutta en viittinyt alkaa lisäämäänkään, kun se oli jo 90 vuotta hyvin palvellut.

     Pohdin pitkään lattian eristystä. Eihän nyt olisi mitään järkeä puhalluskonetta ottaa aina joka huonetta varten ja kaikkien lattioitten avaaminen kerralla ei oikein tuntunut sekään järkevältä. Toisaalta Ekovillapaaleja voi kuulemma laastivispilän kanssa hienontaa, mutta koska uutta eristettä tarvittiinn noin 10cm noin 50 neliön alalle, vaikutti sekin aika suuritöiseltä vaihtoehdolta. Sattumalta sitten törmäsin Loimaan rakennuseristeen sivuilla Kätevä-puukuitueristeeseen. Oikeastaan menin etsimään Huntonin puukuitueristelevyjä, joita näin Finnbuild-messuilla, mutta Kätevä kuulostikin vallan kätevältä! Se on siis samaa tavaraa kuin Ekovilla, mutta kilpailevan suomalaisfirman valmistamaa ja sen verran löyhemmin pakattua, jotta paalien purkaminen onnistuu ihan vaan vaikka haravalla. Kävin hakemassa auton peräkärryllisen paaleja, kun hintakin sattui olemaan Ekovillan kanssa samaa tasoa. Eipä muuta sitten, kun paalit auki muoveista ja haravalla levittelin ne tasaisesti. 20% piti ohjeen mukaisesti ylitäyttää, mutta saatto nyt tulla vähän tiiviimminkin, kun vanhojen turpeitten pinta ei ollut niin justiinsa tasainen. Aika näppärä tuote kyllä, jos aikoo huone kerralla remppailla.
(pitikin mennä leikkimään väreillä, kun nyt tämä tekniikan ihmelapsi ei saa yliviivausväriä pois...)

    Aika työ oli tiivistää tuota, mutta aikansa kun purkulaudasta väkästetyllä tampparilla mätki, niin paikoillensahan ne asettu. 

     Ilmansulkupaperin virittelin paikoilleen reiluin ylösnostoin, jotta saa sitten hyvin limitettyä myös seinään tulevan paperin kanssa. Rautiassa myivät Arvopaperi nimellä varustettua ilmansulkupaperia. Se vaikuttaa olevan ihan vaan paksua paperia, joka on vahvistettu muovisella verkolla. Ja aika voimakasta paperia olikin. Ihan hyvin kesti ehjänä ja repeämättä paikoilleen asettelun.

Jätin jälkipolvillekin vähän ihmeteltävää lattian alle

Aika työ oli putsata lautojen ponteista vanhan ryönät ja maalijämät pois. Mutta ilman sitä työtä lattiasta olisi tullut entistäkin rakosempi. Jää nyt nähtäväksi, kuinka harvaksi tuo tuosta sitten vielä muuttuu, kun kämppään tulee oikeen oikeet lämmöt päälle ja ilma kuivuu. Melko turhauttavaa muuten tehä tuntikaudet töitä, jotta saa lattian näyttämään kutakuinkin siltä, ettei mitään edistystä olisi tapahtunutkaan.

Sellaistapa sitä tapahtui sitten vuonna 2016. Nyt alkaa olemaan työmaan kuulumiset melko ajantasalla täälläkin. Juuri kohta tuleekin kuluneeksi tasan vuosi siittä, kun huusin koulun itselleni. Se panee vähän miettimään ja nostaa pintaan vuodentakaiset jännityksen tunteet! Täytynee tehdä ensimmäiseltä omistusvuodelta jonkinmonen koostepäivitys sitten.

Viemäriputket taloon ja vessan lattia umpeen

Tapahtuipa marraskuussa:

 Pesuhuoneen lattian alle laitetiin vähän lisätukee, uusia hirrenpätkiä.

    Ja kun en saannu viä tarpeekseni lapioimisesta, niin kaivoimpa sitten pikasesti takapihallekkin pikkusen montun. Uusien viemäriputkien laitto siis alkoi.
     Meinasi aavistuksen usko loppua kesken, kun vanhasta viemäriputkesta ei näkynyt merkkiäkään ja olin pari tuntia lapioinut. Voin meinaan taata, että kamalasti tätä hirveempää maata ei lapiopuuhia ajatellen oo! Savi tarraa melko mukavasti lapioon ja saappaisiin kiinni. Muutama kivenmurikkakin montusta piti pois kammeta.

     Uusi viemäriputki tuli samaan monttuun ja samasta lävestä talon alle. Näitten kuvien välillä on vaan vuodatettu melkosesti hikee. Sattu nimittäin sadepäivä montun ollessa auki ja savihan siittä niin pehmeni lilluksi, että olin vähällä jo hukkua liejuun. Kaivannon reunat sortu ja vajos vähitellen ja pohjakin muuttui niin velliksi, ettei saappaita tahtonu ylös saada nostettua. Uudelle putkelle heitettiin sitten vähän vakaampaa materiaalia pohjaksi ja päälle pantiin viellä EPS-eristettä suojaamaan pakkaselta. Onneks sentään lapiointimatka ei talolta sontakaivolle ollut kuin vähän kolmatta metriä.




      Sisäpuolelta taloa päädyttiin haarauttamaan päälinja heti kahteen haaraan, jotta kummaltakin pöntölta saataisiin jouhevasti sonta virtaamaan.

      Aiheelliseksi tuli putkinousun eristys. Tyypillisestihän tälläset nousut ryömintätilasta on hiirien suuressa suosiossa. Hiiret ei kuulemma Finnfoamia syö, niin väkästin Finnfoamista laatikon, jonka tuin ja täytin Leca-soralla. Lecasora on epäkapillaarista ja lämpöä eristävää, eikä hiirien ainakaan luulis tekevän sen sekaan pesääkään, niin eiköhän tämä pelaa. Hiukan arvelutti tuon, että kevytsora on puuta vasten, mutta toisaalta onhan tuossa nyt pitkälti toistametriä tuota soraa, joten kapillaarisesti kosteuden ei pitäisi nousta. Ainakaan sen enempiä, mitä jollakin puru- tai villatäytteellä.

     Oi ja kuulkai! Tämä oli ilon ja onnen päivä! Enää ei kolea ulkoilma tuuleksien piessyt tupaani, eikä maan kosteus turvottant hirsiäin! Lattia saatiin umpeen!

     Tässä siis on alimmaisimpana harvalaudotus, jonka päälle panin tervapaperin tuulensuojaksi. Reunoille varmuuden vuoksi asettelin tuollaisen metalliverkon kiertämään, jottei hiiret vahingossakaan eksyisi jyrsimään uusia huussejani. Päällimäiseksi tuli sitten vielä toinen lautakerros, joten aluslaudoitukseksi muodostui samanlainen lomalaudoitus kuin vanhastaankin oli, mutta vain tuulensuojalla varustettuna.

Vähän pihamaaltani yläjuoksulle

Rakennuslupaan lappuja ja kuvia

Päästiinkin jo marraskuun asioihin.
     Tosiaan niinkuin aijemmin jo mainitsin, minun täytyy hakea rakennuslupa, sillä uusien pesutilojen rakentaminen on niin iso muutos, että se sen vaatii. Jokatapauksessa toimenpidelupa täytyisi hakea kattomateriaalin vaihtoa varten, joten tässä samalla hakemuksella saa sitten kaikki lupa-asiat kertalaakista kuntoon.
     Alkuunlähtö näissä paperinpyörityksissä oli hiukkasen hankalaa näin täysin kokemattomalle. Kunnan sivuilla oli listattu kaiken näköisiä lappuja, mitä tarvittaisiin. Tuumailin, että kuvien tekeminen olisi se suurin työ, joten päädyin aloittamaan niistä. Käytännössä työ alkoi sillä, että mittasin kaiken. Aivan kaiken. Ihan talon mitoista helmipaneelin leveyteen ja savupiipun korkeuteen asti. Piirrokset piirsin koulussa luppoajalla ja meidän koulu on avoinna aina arkisin yheksään saakka, joten koulun jälkeenkin ehti hyvin piirtelemään.

    Tässä on sitten eräs mittailun tulos. Koska mulla ei oo käytettävissä mitään kalliita teknisiä välineitä, mittaus tapahtu ihan käytännössä pomppimalla pihalla pitkän mittanauhan kanssa. Tähän selkeeseen kuvaan on mitattu pääsääntösesti kaikkien asioitten suhde taloon. Kaikki pihalla oleva on sidottu talon ja piharakennuksen nurkkiin. Jokaisesta pisteettä täytyy olla vähintään kaksi mittausta eri pisteistä, jotta asiat tulisivat oikeille sijainneille suhteessa toisiinsa. Tässä on käytetty lisäks muutamia apupisteitä, kuten postilaatikkoa, sillä mittanauha ei riittänyt kaikkiin mittoihin ja toisaalta joka pisteeltä ei ollut näköyhteyttä jo tunnetulle pisteelle. Mittauksiinhan tulee aina heittoa, mitä enemmän käyttää välipisteitä, mutta pakko niitä oli muutamia tehdä. Toisaalta mitä enempi on tunnettuja pisteitä tiedossa, sitä helpompi on sitten saada kaikki oikeisiin paikkoihin asettumaan.

Tältä näyttää AutoCADin piirustusnäkymä

Tämä kuva, asemapiirros, on edellisen suttuisen mittapiirroksen, kansalaisen karttapaikan ja Google mapsin mukaan tehty. Lisäksi pyysin sähköverkkoyhtiöltä maakaapelikartan.
     Olen kerran aijemmin piirtänyt asemapiirustuksen, mutta aikalailla täytyi lisää perehtyä taas aiheeseen. RT-korteissa on aika hyviä ohjeita ja lisäksi Googlen kuvahausta katselin vähän malliksi piirroksia. Tämä asemapiirros on piirretty AutoCAD-ohjelmalla. Melkeimpä vaikeinta on saada kuva piirrettyä oikeaan kulmaan. Pohjoissuunnan määrityksessä käytin Googlemapsin ilmakuvaa, jota vertasin tien suuntaan. A4-arkki tietokoneen näytöllä mittailin ja Pythagoraalla laskin sitten tien suunnan pohjoissuuntaan. Vähän oli silti hankaluutta saada tontti oikeaan asemaan, sillä tontin kulmien mittauksessa oli jo niin monta välipistettä, että heittoa meinasi väkisin tulla.
     Kansalaisen karttapaikkaan ( https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/ ) oli sattumalta tullut päivitys ja sen mukana uusi työkalu, jolla sai mitattua etäisyyksiä. Sen avulla pystyi näppärästi tarkastamaan, ollaanko menty aivan hakoteille. Lisäksi rajojen pituudet sai hyvin tarkastettua.

 Samalla lailla lähti näitten julkisivukuvien teko. Tälläisten suttujen lisäks tukena oli valokuvia, jota vartavasten otin.  Piirtely oli varsin antoisaa, sillä eteen tuli kokoajan asioita, joita ei ollut vielä tullut edes ajatelleeksi. Täytyi myös lyödä lukkoon julkisivumuutokset ja oikeasti suunnitella, miten aikoo korjaustyön tehdä! Suosittelen ihmeessä piirtämään kuvat itse, mikäli rahkeet riittää.

Tässä on sitten taas lopputulema julkisivukuvasta. Kuvathan tuli joka sivulta. Huomatkaa kattoikkunat. Niitä ei talossa tällä hetkellä ole, sillä ne on aikanaan purettu ilmeisimmin, kun pärekatto on muutettu tiilikatoksi joskus ehkäpä 1940-luvulla. Nykyään kattoikkunoitten kohdilla on lasiset kattotiilet, mutta vanhojen aukkojen rakenteet on nähtävissä vintiltä.
     Kattomateriaaliksi valikoitui muuten kolmiorimahuopakate. Kysyin asiasta ihan museovirastolta. Sieltä todettiin, että suositeltavinta olisi säilyttää nykyinen tiilikatto, mutta mikäli se ei ole mahdollista, on kelvollisia vaihtoehtoja mm. päre, perinteinen uusi tiilikatto, saumapeltikatto tai kolmiorimahuopakate. Päädyin huopakattoon, sillä minua viehättää kovasti sen työstettävyys: huopakaton voi tehdä kokonaan itse. Peltikatosta pyysin kyllä Ruukilta tarjouksen, mutta ns. valesaumapeltikattokin (Ruukki Classic) olisi maksanut 4500€ ja lisäksi kattoikkunoitten pellitykset olisi täytynyt tehdä peltisepäntyönä. Huopakatto on perinteinen ja lämminhenkinen, sekä tosiaan täysin itse tehtävissä ja muokattavissa. Olen tyytyväinen tähän valintaan.

     Pakko vielä esitellä tämä pohjapiirros. Nyttenhän työn alla on rakennuksen vasen pääty, eli opettajan asunto. Vuokralainen majoittuu luokassa. Väliin jää vielä verantojen välinen kamari, joka siirtyy osaksi oikeanpuoleista asuntoa. Tuo kamari on tällähetkellä minun makuusijani työmaalla ollessani. Oivallinen taukotupa!
     Kaikkiaan piirroksia kertyi 9kpl. Julkisivukuvat, asemapiirros, pohjapiirros, kellarin pohjapiirros, talon leikkauspiirros ja rakenneleikkauspiirros, ns. detaljipiirros, kylpyhuoneen uusista rakenteista.
    

On ilmoja pirelly!

Kellarin eristys ja vessan kantavia rakenteita - loput lokakuusta

Ja viiveellä tulevat jatkuu. Tavote olisi nyt päästä ajantasalle vielä tämän kuun aikana.

Elikkäs pesuhuoneitten teossa oon nyt päätyny samaan ratkaisuun, kun talossa oli vanhastaankin, eli perus rossipermannon päälle valetaan betonilaatta. Vanhasta poiketen meininki olisi muurata suihkunurkan seinät betonilaatan päälle, jotta vedelle alttein alue tulisi tiiviiksi. Periaatteessahan kai nykyään sanotaan, että olisi hyvä tehdä kaikki seinät laatan päälle, jotta jos (tai puualapohjalla ennemminkin kun) painumia tapahtuu, niin seinien ja laatan liitokset eivät ratkeisi ja vedeneriste hajoaisi. Mulla on tässä nyt sen verran tilanahtautta, että kaikkien seinien teko laatan päälle ei onnistu. Lisäksi pelottaa suuri massa, joka kivisistä seinistä tulee.

     Eräässä versiossa jo kaavailtiin, että tähän olisi kätevä toteuttaa maanvarainen betonilaatta, kun kahdella sivulla olisi maatäytteille jo valmiiksi kantavat seinämätkin luokan uunien ollessa yhdellä sivulla ja kellarin ollessa toisella. Se kuitenkin tuntui liian ronskilta puuhalta, sillä niin olisi koko vanhan alapohjan tuuletus muuttunut täysin. Kellarin ja rossipermannon välisen ilmatilan tuuletuksen järjestäminen eritoten olisi käynyt hankalaksi. Myös uusi kulkutie opettajan puolen ryömintätilaan olisi pitänyt järjestää, eikä muutenkaan tuntunut houkuttelevalta enää kaivella lisää kaivantoja uusille tukiseinille saatikä täyttää juuri tyhjäksi kaivamaani talon alustaa sepelillä...

     Noh, nyt siis kun suihkunurkka kuitenkin muurataan ja betonilaattakin on entiseen nähden kaksinkertainen, niin ajattelinmpa ikään kuin varotoimena valaa vähän lisätukea permannolle. Jänneväli oli tässä vanhastaan noin 3,5 metriä, mikä tuntui aika suurelta uusille kuormituksille. Päätin valaa kaksi uutta tötsää ryömintätilaan, jolloin jänneväliksi saataisiin muodostumaan 1,5m, joka tuntuu jo paljon varmemmalta. 

Lapiotöitähän se sitten vaati vähän lisää. Anturat olisi ollut hyvä saada varmaankin vielä vähän syvemmälle, mutta se ei yksinkertaisesti ollut lapiovoimin mahdollista, sillä vastaan tuli ilmeisesti koskematon maa-aines, josta en saanut lapiovoimin enää palaakaan irti. Lapiolla sai höylättyä pinnasta juustöhääylän tavoin ohutta savisuirua, mutta viikkokaudet olisi saanut talon alla kyykkiä lisää, jos olisi halunnut esimerkiksi yhtä syvälle perustaa kuin vanha sokkelikin on.

Eristelevyn päälle asetin väkästämäni valumuotit, joilla muodostui noin 60x60cm antura ja siitä puolen metriä korkea 20x20cm pilari, jonka päältä uusi poikkihirsi kantaa varsinaisia lattiankannatinhirsiä. Hiukan hankalahkoahan tuo valutyö tuolla oli, mutta kohtuullisesti se kävi.

Suurempia ongelmia oli kolmannen tällaisen tötsän valussa. Varmuuden vuoksi päädyin valamaan lisätuen myös keittiön lattian kulmille. Huomasin vähän jälkikäteisesti, että yksi lattiankannatinhirsistä ei ollut enää oikeastaan mitenkään tuettuna päästään. Päästä salvos oli lahonnut pois ja lisäksi sokkelistakin oli kulma lohjennut niin, että hirren pää oli käytännössä tyhjän varassa. Tarkkasilmäinen saattaa sen edellisen päivityksen ensimmäisestä kuvasta kuvassa oikella havaitakin. Sattui vielä tunkin kolo siihen kohtaan, niin ei voinut mitenkään sitoa lattiahirttö edes uuteen alimpaan hirteen. Noo, siinä sitä sai vähän taas ryömiä talon alla mukanaan hiukka painavaa petonkia...

       Eipä olisi entisaikain ihminen varmaan muuten aavistanut heitellessään talon sokkelin valumuottilautoja vintille lattialaudoiksi, että 90 vuoden jälkeen nuo samat laudat päätyvät jälleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa valumuoteiksi. Tämän jälkeen niistä kyllä tulikin sitten lämpöenergiaa hellan pesässä.

Pääsiimpä sitten kellarin seinän eristykseen.
Ajattelin lisäeristyksen olevan paikoillaan, sillä kesällä ei oikein tahtonut kellari pysyä viileänä. Eikä näin ollen talvella taas tarpeeksi lämpimänä. Nyt vielä kun maata lähti se puolen metriä kellarin seinän vieriltä pois. Tässä oli taas aivan mahdoton paikka koitaa kaivaa syvälle, mutta sainpahan tuollaisen ojan aikaiseksi, ettei ihan maanpinnan tasoon sentään eristeet tulleet.

Rautiasta taas saivat mut vaan ostamaan 50mm styroksia, mitä äytyi sitten kaksi kerrosta laittaa. Tässä tapauksessa olisi yksi paksumpi ollut helpompi kiinnittää. Kiinnitin styroksit ihan vaan laastilla sitten tuohon kellarin seinään ja toisen styroksikerroksen edelliseen uretaanilla. Alimmaisimpiin styroksikerroksiin ajoin pienet urat sirkelillä, että mahdollisesti sitten sisältä päin tuleva kosteus valuisi uria pitkin maahan. Lieköhän mitään apua... Jokatapauksessa sillä ei tässä tilanteessa juuri ole merkitystä, kun sisällä on pinnoittamaton perunakellarityyppinen tila, joten seinä pääsee kuivumaan sisälle. Eikä tuo styroksi ole kuin kellarin seinän yläosassa, joten alaosastakin kosteuden pitäisi päästä ulos.

Kellari ei tullut nyt vielä kauttaaltaan eristetyksi, sillä eteisen alla on sen verran maata, etten alkanut sieltä kaivelemaan. Suunnitelma oli, että ottaisin lattian auki verannan kohdalta ja lapioisin siittä maan suoraan talonalta pihalle. Veranta on sijainniltaan niin sopivassa kohdassa sen homman kannalta ja lisäksi verannan lattiassa ei ole mitään eristyksiä, niin lautalattian purku olisi melko pienitöinen ja näppärä toimenpide. Eli myyräilyä riittää vielä tulevaisuudessakin.

Tämä loppukevennyskuva ei nyt poikkeuksellisesti ole työmaalta, vaan naapuripitäjästä kotokylältäni. Tästä on monet kerrat talsittu kottoo mummolaan kyllään.
Melko keväisen näköistä noin lokakuulta.

Hormien tutkailua, piippujen eristystä ja muuta lokakuusta

Vähän jäljessä...

Mutta tässä oli viimeinen hirsivaihto. Tämän pätkän jälkeen ei taloa enää tarvitse liikuttaa (verantoja lukuunottamatta)! Tässä pätkässä ongelmana oli siis tuo keskellä kissanluukun päällä oleva lattiahirsi, jolle piti keksiä jokin uusi tuki. Päädyttiin sitten tuollaiseen paksuun rautalevyyn, jolla kissanluukun sai sopivasti ylitettyä.

Nyt kun vessan kohdalta sain ylimääräisen maan pois, avautui kulkuväylä myös tänne opettajan asunnon alle. Valtaosin siellä kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Alapohjan hirret on kuitenkin minun tulkintani mukaan otettu jostakin vanhasta rakennuksesta. Tässä keittiön lattian alla päädymmäinen lattiahirsi näytti sellaiselta, että se olisi aikoinaan ollut seinähirsi ja siihen muodostuneeseen halkeamaan olisi syntynyt vesitasku ja lahopesä. Nytten hirsi vaikutti sen verran haperolta, että päätin tunkea sen vierelle uuden kannatinhirren varmuuden vuoksi. Eipähän sitten haittaa niin, jos vanhan hirren kantokyky loppuu, kun vierellä on uusi. Aika vänkääminen oli saada tuo uusi paikoilleen yksissämiehin, sillä samaan aikaan olisi pitänyt olla talon alla kannattelemassa hirren päätä ja hakkaamassa sitä ulkopuolelta lekalla paikoilleen. Sai muutaman kerran ryömiä talon alla edestakaisin.

Tässä kuvassa näkyy myös mun hieman ronski loveustapa... Voi olla, että hirsimestarit antais satikutia, mutta tämä ajaa asiansa ihan täydellisesti, joka lienee pääasia.

En oikeen innostunu näistä suurista graniittilaatoista pihalla. Kuulemma entisten asukkien poika ollut töissä naapuripitäjän kiviveistämöllä ja sieltä nämä valtavat laatat olisivat peräisin. Sileeksi hiottu kivi ei kuitenkaan oo paras mahdollinen piha-alusta. Liukkaus on sanoinkuvailematonta! Maa on sitäpaitsi muutenkin tässä kulmassa turhan ylhäällä. Vesi valuu kissanluukusta talon alle ja sadevesi roiskii seinälle. Laattojen kallistuskin oli taloon päin.
Niimpä laitoin myynti-ilmoituksen näistä ajatuksena samalla ulkoistaa siirtotyö. Kokoa kun oli se 120cmx3500cm ja painoa tonnin verran, niin liikuttelu ei mun avuilla onnistu.  Ja hetimmitenhän kaupat syntyi. Sain raha ja joku teki työn mun puolesta. Vähän niinku kaksi kärpästä yhellä iskulla. Suunnittelin, että jos näämä olisi siirtänyt johonkin toisaalle talonvierestä vaikkapa grillipaikaksi, muta tuo liikuttelu tosiaan  näin massiivisilla laatoilla olisi sen verran ongelmallista, että suosiolla luovuin ajatuksesta.

Yksi operaatsioni oli joutesani illan pimetessä pestä keittiön lattiasta kipsitasoite pois. Hyvinhän se luonnistui. Kipsiä oli melko paksulti, mutta tarpeeks kun käytti vettä, niin kipsimassa pehmeni mössöksi, jonka sai suunnilleen rätillä pestyä pois. Ja tiskiharjalla hinkkaamalla sai sitten loput irtoamaan. Ekologisesti pesuvesi suoraan ojasta (vähän täytyi saunan kattilassa lämmitetyllä vedellä jatkaa)



Samalla nyt kosteutta poistamaan sai panna puuhellankin tulille. Montaa kertaa sitä ei vielä oltukaan lämmitetty.

 Viimeinen hirsiseinän tynkä vessan kohdalta täytyi myös kaataa pois. Tuleva vessan ovi olisi juuri osunut tuohon tolpan kohdalle. Tässä on ollut alun perin siis jonkin sorttinen komero, tosin melko tukevarakenteinen, kun seinät on hirttä :D Komero on siten viimeistään 1960- ja 1970- lukujen taitteessa purettu ja komeron ovi sai toimia paikoillaan uuden vessan ovena.

Tälläistä on tuolla tulevan vessan takaseinässä näkyvän ilmaräppänän takana. Mulle ei oikeen oo auennu noitten hormien sielunelämä, joten päätin vähän ottaa kuvia tuosta ilmaluukusta. Ilmeisimmin tämä on siis juurikin siitä kohdasta luokkaa, missä aijemmin on ollut toinen pystymuuri. Sittemmin pystymuuri on purettu ja sen paikalle muurattu tällainen hormi. Liekö sitten postin aikana ollut luokkahuonetta lämmittämässä jokin öljykamina, kun tällainen on sinne muurattu.

Vaikka tuo ilmaräppänä tähän vanhan pystymuurin koloon johtaakin, niin pystymuurin vanhaa hormia pitkin ilma ei suinkaan virtaa ulos, vaan tästä pystymuurin kolosta on puhkaistu viereiseen keskimmäiseen hormiin kolo, josta ilma virtaa. Tälle täytyy sitten aikanaan tehdä jotakin, kun luokan puolelle pääsen käsiksi.

Lämmityskauden alku, kun alkoi olla tuolloin kässillä, niin päätin vähän tutkailla näitten hormien paloeristystä. Sikälihän kaikki oli tuolla ihan kondiksessa, sillä entisaikainen hiekkakaukalo on varsin toimiva paloeristys. Eristystä kuitenkin täytyi korottaa, sillä nykinen yläpohjan eristys on vain 20cm, eli hirvittävästi liian vähän, joten korkeampi eristepatja vaatii myös piipun paloerityksiltä lisäkorkeutta. Näissä kuvissa on oppilaseteisen yksihorminen piippu, jossa on siis kamarin pystymuuri. Piipun juuresta on vettä vuotanut niin, että pientä kuivaa pinbtalahoa oli kamarin kattopaneelissa näkyvissä, mutta eiköös ne asiansa vielä aja.

Paloeriseeksi Rautiasta myivät mulle ylihintasta palovillaa. Yksittäin sitä kuulemma normaalisti myydään, mutta mun talon kolmeen piippuunhan sitä sitten menikin sellaset reilut pari pakettia, eli reilut parisataa euroa. Hiekka olisi tullut halvemmaksi, mutta eipähän nyt varise. Ja Tämä palovillalla eristys täyttää nykymääräyksetkin sitten. Mutta on se vaan melkosen pölystä hommaa myllätä tuolla eristeittä!

Hitto ku tää ei oikein nyt toimi mun päiväkirjana toivotulla tavalla, kun en oo ehtiny kiireiltäni kirjottelemaan tänne näitä ajoistees. Mutta onhan tässä sitten näin jälkikäteenkin se hyvä puoli, että muistaa, mitä kaikkea on jo takana, niin edessä olevat työt tuntuu kevyemmiltä.

Ja vielä lökakuinen loppukevennyskuva