Tilkintää, tuulensuojaa ja uutta ulkoseinää

Siinä se on taas! Kylän nykynen koulu toimii tässä aukeen toisella puolella noin kilometrin päässä ja vallan järkytyin viedessäni koululle vanhoja nauloja metalliroskiin, kun näin miten mahottoman harmaalta mulla päin näyttää! Tää on siis suunnilleen etelästä kuvattu. Mutta asiaan tuli tässä edellisinä viikonloppuina pienoista muutosta!

Näin se homma lähti käyntiin. Laudat maalasin jo elokuussa sinä ainoana lomaviikkona, jolloin tein myös kengitystyöt. Hienoihin tellinkeihin mahtu kuivumaan juur 350m 6" lautaa. Laudat sain oikeen kotiinkuljetuksena naapuripitäjästä sahalta. Palvelu pelas mainiosti! Päädyin maalaamaan laudat maantasalla, kun mulla ei oo mitään rakennustelineitä käytössä ja aattelin, että homma käy nopeemmin maasta käsin. Lisäks kuvittelin mätkiväni heti perään peiterimat seinään, jollon olis hyvä, että alemmat laudat olis ensin kokonaan maalattu, ettei kosteuseläminen sitten paljastas maalaamatonta lautapintaa.

 Menin RTV:lle pähkäilemään mitä punamultaa olisin ostanu. Valkkasin Falu Vapen -nimisen punamulla (vaikka onkin ruåttalaista :/ ). Olin netin palstoilla kuullu kehuttavan sitä ja se oli kaiken lisäks yks edullisimmista ja kuulemma oikeen perinteinen. Hupaisaa oli, että 10 litraa maalia makso noin 25€ ja punamullalle tarkotettu pensseli olis maksanu saman verran! Päädyin tarjoustalopensseliin (noin 3e) ja hyvin suju. Tosin pensseli kuoli nyt säilytyksessä. Meni ihan mäsäks, kun siihen oli jääny jotakin maalijäämiä. Mutta tehtävänsä palveli hyvin.

Puteli käski lantraamaan maalia ensimmäistä kertaa maalatessa muistaakseni 10-20% ja lantrasinkin sitä sitten noin litralla vettä. Hyvin tuli punasta silti. Yks purkki riitti juur lähes koko lautamäärään. Kaks lautaa vain jäi maalaamati :D Kahteen kertaan pitäs laudat kait maalata, mutta se toinen kerta tapahtu seinässä sitten joskus lähitulevaisuudessa...

 Tätini, joka on himorakastunu kaikkeen vanhan, käski ottaa laudat varoen pois, kun harmaantuneet laudat on niin kovaa huutoo sisustajien maailmassa. Rimat oli kuitenkin niin auringon syömiä, että niistä ei ollu yksinkertasesti mihinkään! Käsin sai polttopuumittaan pätkiä. Varsinaiset laudat otin talteen ja vein säilöön. Ihan jo senkin takia, että osa laudoista on ihan käypää paikkatavaraa muille seinille. Ei tule niin suurta silmiinpistävää eroa, kun paikkalauta on vanha. Uusi paistaisi keskeltä vanhaa seinää niin kamalan selkeesti.

Naulojen nyppimistä oli sitten vähän kanssa...

Alotin homman lauantaina purkamalla ensin laudat noin puolesta seinää. Kokeeks tilkittin hampulla yhden tuulensuojalevyn alalta ja laitoin levyn paikalleen. Totesin, että meeelkosen hidsta hommaa!

Tilkitseminen vei hirmusen paljon aikaa. Ostin HempreFine nimiseltä firmalta 800 litran säkin hamppua tilkkeeksi. Se maksoi noin 70€ (eli pellavaan verrattuna ylivoimasen halpaa) ja tähän koko seinään, noin 40 neliöön, kului sitä ehkä karkeasti 200 litraa. Isohkolla suorapäisellä ruuvimeiselillä hakkasin kolot täyteen. Hirsien saumoissa vanhan tilkkeen päällä ei oikeen tahtonut uusi tilke pysyä, joten nidoin sen kevyesti kiinni. Koko seinässä oli karkeasi 400 metriä tilkittävää koloa ja aikaa multa kului tähän työhön kutakuinkin 30 tuntia. Kädet ja jalat oli aivan poikki, kun koko päivän kökki tikkailla hakkaamassa seinää. Kaiken lisäks nyt on jo niin syksy, että pimeys alkaa ehtosella painamaan päälle.

Ihmettelin, että miten työ voi olla niin hidasta, mutta tosiaan kun aikani kuluks laskeskelin tilkittäviä metrejä, niin hitaudelle löytykin syy. Ei kannata kyllä etukäteen laskee mitään. Liian tuskaselta tuntuu esimerkiks 200 kitattavaa ikkunalasia, yli 100 huollettavaa ikkunanpokaa ja noin 40 kunnostettavaa ovea. Joten vinkkinä vaan: laskekaa vasta jälkikäteen!

Levyjen nostaminen yksin paikoilleen oli hiukan haaseellista. Varsinkin kun nämä 12mm paksut tuulensuojalevyt on niin löysää tavaraa.

Tässä välissä lienee hyvä mainita, että tosiaan päädyin tämän seinän uusimaan, kun tältä etelän puolelta aurinko oli syönyt lautoja niin pahasti. Laudat oli tosi kieroutunu ja kovertunu, suurista oksien kohdista lautoja oli halkeillut niin, että niihin oli muodostunut lahopesäkkeitä. Lisäksi alareunasta oli jo joskus aikaisemmin puolimetriä pätkäisty pois ja se oli paikkapaloilla korjattu. Tällä seinällä on ollut liitutaulu koulun aikoihin, joten ikkunaakaan ei löydy, niin pieni seinän paksuunnus ja tuulensuojan lisäyskään ei ulkonäköä miksikään muuta.

Muista seinistä on ajatus pätkästä huonot pois alareunasta, lisätä vesilista ja uusia alaosa sellaisenaan. Hirsi + tervapaperi + punamullattu lauta.

Tämä oli viikonlopun vähimmäistavoite. Tosiaan kun tällä seinällä on pääsulaketaulu, niin jouduin kutsumaan sähköverkkoyhtiön miehet taulun irroittamaan. Talon toinen sähköliittymä oli siis viikonlopun mykkänä. Vuokralaisellekin vedin sähkön roikilla opettajan asunnon puolta niistä vähistä pistokkeista, mitä oon sinne purkutöiltä säästänyt.

Ehdin juuri ja juuri viikonloppuna tilkitsemään ja levyttämään puolet seinästä, koolaamaan, laudottamaan ja lisäsimpä kolme rimaakin sähkökaapin kohdalle, että sain sen takaisin paikoilleen. Siis juuri sen verta, mitä vähintään oli pakko saada tehdyksi. Aikataulua häiritsi vielä kaiken lisäksi paikallislehden toimittaja, joka halusi tehdä jutun musta ja remonttipuuhista. Pitävät erikoisina, että nuori jannu Helsingistä osti koulun maalta :D

Seinän rakenteesta tulee nyt sitten tällainen. Periaatteessa pitäisi tehdä kait ristiinkoolaus, mutta pisän sitä turhana. Jätin lautojen väliin noin sentin raot ja lisäksi koolaulautojen jatkoksiin jätin noin 3cm väliä. Oletan, että jos seinällä on noin 60kpl sentin levyisi räkoja, jatkoksien kohdalla 3cm rakoa ja vielä nurkkalautojen välistä suorastaan tuuletusputket alhaalta ylös, niin seinän pitäisi päästä kuivumaan tarpeeksi.

Vanhassa seinässähän ei tuuletusrakoa edes ole, mutta ilmeisimmin tuulensuojalevy on niin vettyvää materiaalia, että sille olisi hyvä jättää kuivamismahdollisuus. Ja voihan olla, että joku maalaa talon joskus jollain ei-hengittävällä maalilla, jolloin sisältä tuleva kosteuskaan ei pääsisi pois ilman tuuletusrakoa. Lisäks joku sanoi, että kokee turvallisemmaks pitää sadevesi pari senttiä irti hirsirungosta, mikä on kyllä ihan tosi juttu! Ainakin näin, kun lahoja hirsiä on vaihdellut,  tuntuu oikein hyvältä jättää vähän väliä vedelle ja hirrelle.

Ennen ja jälkeen! Pikku fiksausta vaille valmis!

Mulla ei sattumalta ollu viellä mitään tippalistaks kelpaavaa materiaalia yläreunaan eikä alareunaan. Väliaikaseks viritykseks nyt syyssateitten varuille heitin vanhoista laudoista listan yläreunaan, jotta seinään satava vesi ei valuisi uuden seinän sisään.
Meinasin antaa tämä nolla nyt talven yli näin. En viitsi talvea vasten enää hommata pihalle puutavaraa kastumaan. Täytyy keväällä sitten hommata lisää seinälautaa, tippalistoja ja rimoja.

Paikkasin muitakin seiniä nyt vähän talven varalle. Muut kaivaa syksyllä tuplaikkunat säilöstä, minä kaivan vanhat laudat esiin ja nakutan paikoilleen :D

Päätykolmio on vielä mietinnän alla! Ohutta helmipaneelia. Se on aika auringon syömä myös, mutta suurin ongelma on kyllä sen harvuus. Lautojen välissä on niin suuret raot, että osa on hyppinut pois ponteista. Tällä hetkellä ajatuksena olisi kaapia vanhat maalit pois, ehkä yrittää tiivistää jotenkin ja maalata punamullalla. Ylhäällä kun on vaan kylmä vintti, niin tuo ajaisi asiansa vielä parikymmentä vuotta ihan hyvin. Maalinkin saisi melko helposti kaapittua pois, niinkuin kuvasta näkyy :D

Ajattelin muutenkin säästää työtäni maalauksen suhteen. Talohan on maalattu jollain öljymaalilla. Ajattelin, että kaavitsen suurimmat irtomaalit pois ja paikkaan vain punamullalla. Sitten kun aikanaan vanhaa maalia irtoo lisää, niin punamultaa vaan päälle. Olisi hirmu suuri työ kaapia koko talosta kaikki maalit pois. Punamulta on helppo, kun voi aina maalta vanhan punamullan päälle, eikä muodostu irtoavia vanhoja maalikerroksia. Se on syy, miksi muutenkin suosin punamultaa. Ajan mittaan säästyy hirmusen paljon työtä ja vaivaa.

 Tulipa yyberpitkä postaus! Tässä taas loppukevennykseks syksyinen auringonlasku piharakennuksen kulmalta! Niin täydellisiä syysilmoja ollut pari viikkoa. Kyllä seinän korjaajaa on nyt säät suosineet!

Lattia auki ja ikkuna irti

 Homman nimenä oli nyt avata uuden pesuhuoneen paikalta lattia auki ja tarkastella, mitä se on syönyt. Laudat lähti aika näppärästi pois paikoiltaan. Ne oli naulattu suoraan ylhäältäpäin, jokainen lauta kahdella naulalla. Tässäkin kun oli ollu kovalevy lattiassa maton alla, niin vissiinkin niitten naulojen jämiä oli jäljellä laudoissa ja ne oli naulannu pari ponttia kiinni toisiinsa, joten pieniä urospontin halkeemia tuli. Mutta laudoista tulleekin vaan paikkalautoja eteiseen ja muualle, niin eipä se nyt niin. Eikä muutenkaan.


 Eriste vaikutti ihan asialliselta, hyvin tasalaatuista kuivaa turvetta, joskin jonkin verran painunutta. Päälimmäisenä oli painona noin 5cm savea, joka sai lentää ikkunasta ulos, mutta muuten hyvää tavaraa. Lapiolla lappasin muovisäkkeihin ja kannoin vintille lisäeristeeksi :D Näillä näkymin, kun lattia on niin mainiossa kunnossa, jätän eristeet muuten paikoillensa. Täytyy avata muutkin lattiat tässä tulevaisuudessa, lapata pintakerros pihalle, vähän tarkistaa kuntoa ja jotakin keksiä lisäeristeeksi. Yllätävää, ettei hiiret ollu tehny ollenkaan kaivantoja tähän turpeeseen.

Ja tässä on tulos. Siinä on nyt valmiina paikka sitten kahdelle pesuhuoneelle. Luokkahuone on muuten nyt tuossa lasivillan takana.

 Mutta kyllä se on julma ilman silmää! Tämän yhden ikkunan alta oli ylin hirsi lahonnut ja se tartti vaihtaa pois. En keksiny, miten muuten sen olisin saannu tehtyä, niin nostin ikkunanpokat pois ja irrotin karmin, joka olikin  mukavasti tiukasti tilkitty ja kiilattu paikoilleen. Yksin se oli muutenkin niin kivasti liikuteltavissa...







Laho oli vain yhdessä hirressä, joskin se oli jostain syystä levinnyt sydänpuuta pitkin noin 30cm myös ikkunan ohi. Liekö hirsi ollut sitten alunperin jotenkin hapero vai mitä, mutta jokatapauksessa lahopesä oli syntynyt hirren sisälle myös ikkunan vierelle. Moottorisahalla sitten pätkä pois vaan.

 En meinannu millään keksiä, millä olisin osannu muka varata hirren, mutta sattumalta vessan vierestä kun hirsiseinän tynkää kaasin, jäi ylimääräistä hirttä, joka oli juuri passelin kokosta. Aavistuksen veistin kirveellä yläpintaa matalammaksi ja varuiksi vielä viistoksi ulospäin, että jos joskus vettä pääsis hirren päälle, niin se valuis ulospäin.

Ikkunan karmista oli myös sekä ala- että yläpintaa lahonnut. Alhaalta veistelin kirveellä pois lahon ja muotoilin 22x100 kokoisen kolon paikkalaudalle. yläpuolelle tein kalikoista paikkapalat. Ei oikeen ollut nyt kunnollisia puusepän välineitä mukana, mutta eiköhän ne paikkapalat siinä asiansa aja riittävän kelvollisesti.

Karmin nostin paikoillensa, mutta edelleenkin se on tilkitsemättä... Tilkkeellä sen saisi hyvin kiristettyä takaisin tiiviisti paikoilleen.

Loppukevennykseks pumputtava pihakaivo talon edessä haavikossa!

Kengitys, vihdoin!

Eli näin lupaavastihan se sitten alkoi... Elokuun puolessa välissä meille tuli kotopaikkaan naapuripitääjään sahuri kenttäsahan kanssa ja sahattiin sitten 150x150 ja 150x100 kokoista puutavaraa, miittenkä lisäksi vähän pienempää lankkua. Siinä sitten kun olin valmiin puukuorman kanssa ajellut 20 kilometriä kotopuolta työmaalle ja pihassa vekslailin kärryjen kanssa, niin traktoripas syttyi palamaan. Eipäs siinä muutakun äkkiä hätäkeskukseen soittamaan. Hytti oli viellä täynä ostamiani tarvikkeita, joista valtaosan sain pelastettua. Palo eteni niin, että mun säälittävästä vesiämpärin kans sammutuksesta ei tullut sitten yhtikäs mittään. Sopimuspalokunta pingahti paikalle onneksi noin 10 minuutissa ja palo sammui, eikä edes puukuorma palanut. Traktori menee lunastukseen ja pihan siivoustahan tässä sitten on edessä. Sellasta.

Ninhän se itte kengityskin pääsi alkuun seuraavana päivänä, kun palosta oli henkisesti toivuttu. Ja tosiaankin, koska talossa on erittäin vahva alapohja ja oikeasti ajankohtaan nähden törkeen hyvä betonisokkeli, niin suunnitelma meni karkeasti niin, että vanha hirsi pois, tunkki suoraan seinän alle, hiukan nostoa ja uusi hirsi paikoilleen.
Homma lähti käyntiin päätyseinästä. Hirsi oli niin laho, että senhän sai hakattua sieltä rautakangella pois. Sahasin pieneltä matkalta moottorisahalla niin paljon vanhaa hirttä pois, että kaikki laho oli lähtenyt. Tunkki seinän alle, vähän nostoa ja väliaikasesti tommonen patikka sinne seinää kannattelemaan.

Talon korko kannattaa pitää tallessa. Itse tein sen niin, että mittailin noin metrin välein sokkelin yläpinnasta hirsiseinään merkkejä ennen nostoa. Jos talon alkuperäistä korkeusasemaa ei merkkaa mihinkään, on hirveän vaikea tietää, paljonko talo nousee, ja ettei talo ainakaan päädy matalammalle, kuin se oli. Mullakin korkeusasema oli hyvin oleellinen tieto, sillä eteläkulma oli painunut vähintään 3cm alemmas (ulkovuorilautojen ja sokkelin pinnan välistä päätellen)

Ennen nostoa tai hirsien poistoa kannattaa myös piirtää valmiiksi viiva siihen kohtaan, mistä joutuu hirttä sahaamaan. Jouduin ottamaan hirttä pois 20-55cm seinästä. Keskimääräisesti 20-25cm. Alin hirsi oli ollut niin märkä, että laho oli edennyt siittä varauksessa oleviin tilkkeisiin ja lahottanut myös ylintä hirttä alhaalta sisältä päin. "Moni hirsi päältä kaunis, mutta sisältä laho". Helpointa on saada laho hirsi pois, kun tosiaan sahaa ensiksi valmiit paikat tunkeille. Sitten nostaa 1-2cm taloa ylös, niin paino lahon hirren päältä helpottaa ja sen saa pois paikoiltaan enempi tai vähempi silppuna. Jos ei ole valmiiksi merkannut sahauslinjaa, niin tässä vaiheessa oikee korko on jo vähintäänkin hukassa.

Tässä näkyy laho ulkonurkka, jossa paikattavaa tuli noin 55cm. Talo on 9,5 metriä leveä. Nosto yhdellä tunkilla keskeltä ei oikein toiminut. Mun 20tonninen pullotunkki ei yksin siihen pystynyt. Pidin päätyseinän kengityksessä kummankin nurkan takana tunkkia ja lisäksi keskellä seinää. Näin tunkit jaksoivat nostaa päätyä 2-3cm, joka oikeastaan on minimi, että saa uuhhta hirttä alle. Jos perinteiseen tapaan tekisi varauksia ja salvoksia, niin sitten nosto piräisi olla varmaankin lähemmäs 10cm. Tässä kuitenkin sokkelin vahvuuden, yläpuolisten hirsien alapuolen poiston ja rossipohjan eristekerroksen korkeuden vuoksi varaus ja salvostus olisi ollut turhaa. Ruuvasin seinään kalikat, jotta ne olisivat kannatelleet katkastujen jäävien hirsien päitä, mutta tavalliset ruuvit ei jaksanu pitää hirttä ylhäällä ja siksi jouduion nostamaan tunkeilla vähän turhankin ylös taloa. Kun nostin päätyseinän hirttä keskeltä, niin sen toinen pää ei siis millään tahtonut nousta! Täkkipulteilla olisi ennen nostoa ja oikeastaan jo ennen purkua pitänyt sitoa se kiinni ylempiin hirsikertoihin.

Tässä sitä uutta kenkää sitten on! Kyllä on aivan parasta nähdä oman käden jälki. Etenkin kun ekaa kertaa tekee jotain tämmöstä, mikä tuntuu etukäteen mahdottomalta. Kannattaa muuten pyytää kaveria avuks hirsien nostoon... Elikkä poistin päätyseinän hirsistä lahon ja sahasin samalla moottorisahalla seinän alapinnan suoraksi. Sitten tunkeilla sopivasta paikasta talo ykös, bitumikaista sokkelin päälle ja uusi puutavara paikoilleen. Ongelmaa tuotti tunkkien korkeus. Ne vaativat vähintään 25cm tilaa. Ja tunkkien päähän täytyy saaha sopimaan paksu teräslatta. Ensimmäisellä nostoyrityksellä tunkin pää survoutui 5cm hirren sisään, eikä talo liikahtanutkaan.

Nurkkiakaan en salvostanut, vaikka niihin saisi kyllä helpolla tehtyä ihan yksikertaisen salvoksen. Laitoin kyllä vähän limittäin puut paikoilleen, jotta nurkka vähän tukeutuisi. Tätä kulmaa laittaessa nosto tapahtui päädyn keskeltä, tästä kulmalta ja pitkältä sivulta ensimmäisestä kissanluukusta. Kulmassa oli ilmeisesti sisäpuolisen komeron takia kosteus tiivistynyt hirren sisäpintaan ja lahottanut hirttä myös sisältä. Osa täytyy paikata sisäpinnasta lattioitten avauksen yhteydessä.
Tämä on juurikin se painunut kulma ja se tuli nyt lopullisesti 4 cm korkeammalle kuin se oli. Muutenkin seinät vähän nousivat, kun puutavaran todelliset mitat olivatkin 155x155, enkä muistanut huomioida tätä. Mutta mielestäni parempi hiukan liian ylhäällä, kuin että painuneet seinät laskisivat entisestään.

Tässä valmista! Tunkin kolo on näkysissä. En ole vielä päättäny, hakkaanko sinne sisään puutavaraa, vai laitanko vain laudan ja eristettä. Alimpien hirsien kohdalla tunkin kolot käy tässä tapauksessa lisätuuletuskoloiksi ryömintätilaan.

 Ennen...

 ...purettuna...

Purkutyössä puukkosaha osoittautui loistavaksi! Sillä sai esimerkiksi lahot lattianiskojen salvokset sahattua poikki. Teräväkärkinen rautakanki on toinen ehdoton väline. Kun ensiksi on sahannut moottorisahalla uran säilytettävään hirteen, saa rautakangella näppärästi hakattua hirren alaosan irti. Ei tarvitse sahailla naulaista puuta yhtään ylimääräistä. Muutenkin vierastan moottorisahaa kamalasti. Vaarallinen vehje!

... ja jälkeen. Ikkunoitten aukipitäminen muuten on turhaa ainakin tämmöisissä pienissä nostoissa, vaikka maksiminosto olikin noin 6cm. Ikkunat eivät hajonneet minnekkään. Enemmän pelotti, kuinka paljon tiiliä mahtaa katolta tippua niskaan :D

Keskiseinälle jäi yksi hirsi vielä käsittelemättä. Se on niin terve, että riittää kun veistelee lahon pois ja laitta kakkosvitosen kylkeen.

 Veranan hirttä täytyi vähän paikata. Tästä en meinannut saada nostettua seinää millään riittävän ylös. Sain vain yhden tunkin sopimaan, ja kun ollaan vielä keskiseinällä kahden verannan välisää. Lekaa täytyi näyttää aika paljon.

Tässä paljastui pieni rakennusvirhe. Nimittäin lattianiska osui juuri kissanluukun kohdalle. Eli se ei kanna mistään. Tuohon täytyy jokin vahva lattarauta laittaa alle kannattelijaksi. Nosto voi olla hankala, kun tunkkia ei saakkaan kissanluukkuun.




Tämän kaiken sain tehtyä yksin viikossa (ainoa kesälomaviikkoni) ja ensikertalaisena! Joten tää hirsitalon kengittäminen ei voi olla kovin vaikeeta, eihän? Myönnettäköön, että tää oli kyllä erikoisen helppo kohde, kun vakaan ehjän ja tukevan sokkelin päältä pystyi nostamaan hyvin. Lisäksi alapohjaa ei tarvinnut tukea mitenkään, vaan se pysyi alkuperäisellä kannatuksellaan koko ajan tukevasti paikoillaan. Lykkyä muittenkin kengitykseen ja vastaan kyllä kysymyksiinkin! Tästä voi tulla vielä jatko-osakin.

 Ihania syysiltoja! Tälläisistä maisemista minä nautin <3

Vessan purku

Jälkikäteen tulee taas, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Elikkä tosiaan vessahan oli aivan kamalassa kunnossa ja sen purkaminen oli aivan päivänselvää jo ensinäkemältä
Ja tässä sitten muistutuksena alkuperäisilme...

Ongelmana oli purkutyön aloittamisessa lähiunnä pelko asbestista, jota ei onneksi löytynyt (http://hirsikoulunuumenissa.blogspot.fi/2016/06/analyyseja.html). Lisäksi talon sähköt oli vedetty aivan sikin sokin. Talossa on kaksi sähköliittymää, kumpaankin asuntoon omansa. Kuitenkin aikaisemmilta postin ajoilta sähköt oli vedetty niin, että kaikki lämmityssähkö tuli toisen asunnon mittarista myös tähän tällä hetkellä työn alla olevaan opettajan asuntoon. Ullakon kautta tuli erillisinä sähkövetoina vessan patterin lämmitys ja vessan kautta myös kellariin lämpöpatterille sähkö. Siinä oli vähän miettimistä, että minkä johdon uskaltaa napata poikki :D

Kuitenkin nyt suurempi ongelma oli lämminvesivaraaja ja muutenkin veden kulku. Vuokralaiselle piti saada vesi käyttöön, mutta toisaalta mun oli pakko saada vesi pois tästä purettavasta vessasta. Vuokralaisen vesi tuli kellarista kamarin vanhan vaatehuoneen kautta vessaan ja vessasta edelleen vuokralaisen puolelle. Kunnan miehet olivat aijemmin oikaisseet opettajan asunnon vedet irti vanhoista kupariputkista (ostin koulun siis kunnalta, jollei ole tulklut aijemmin mainituksi) ajatuksenaan kai suojata mahdolliselta vuodolta. Nyt kuitenkin sitten päädyin siirtämään lämminvesivaraajan ja veden syötön vanhaan vaatehuoneeseen, joka aikoinaan on ollut siis oppilaseteisessä komerona.

Aavistuksen riskialtista pitää iänkaikkisen vanhaa lämminvesivaraajaa lattialla, jossa ei ole minkään näköistä suojausta vedeltä, mutta toivon suuresti, että tämä viritys kestäisi nytten uusien vessojen tuloon asti. Lämminvesivaraajan paisuntaveden poistoa varten täytyy jotain ämpäriä tuossa vanhan kupariputken päässä pitää. Ja nyt alkaa aiheuttamaan ongelmia tämä sähköjenpurkuvimma, sillä en oikeen muistanu jättää tarpeeks pistorasioita toimintaan...

Tältäpäs se vessa sitten näytti, kun kaikki keveet rakenteet sai puretuksi. Muovimatto ei ollut seinässä kiinni juuri ollenkaan, eikä tuo vanha koppura lattiamattokaan mitenkään tiukassa ollut. Tässä on ollut jonkin moinen alkovi joskus aikanaan. Ilmeisimmin kuvassa oikealla näkyvä nyttemmin vessan ovena toiminut ovi, on alkuperäinen komeron ovi alkuperäisellä paikallaan. Vessan seinän sisällä oli toinen ovi. Ilmeisesti ollut jokin kätevä läpikulku, jotta on päässyt suoraan postin puoltakin vessaan.

Tässä onkin sitten jo kova työ tehty. Lattiassa oli noin 8cm paksu betonilaatta ja ohut suurisilmäinen verkko. Sai hiukan aikaa porata ja lyödä lekalla, että lähti hajalle. Etenkin kun tuo puinen laudotus alla jousti lekan lyöntiä. Porasin noin 15cm välein lattian täyteen reikää ja hakkasin lekalla menemään. Tunsi kyllä seuraavat päivät seljässään, että oli jotain tehnyt :D

 Joku oli tallettanut lehdistöä betonilattian ja aluslaudoituksen väliin. Hyvänä olivat pysyneet. Ei ollut ainakaan erityisemmin päässyt laatta kostumaan.

 Hiirien temmelystä oli kuitenkin havaittavissa lasivillassa

















 Sen sijaan puru näytti ihan hyvältä. Ainoa hiukan kostunut paikka oli tässä kuvassa oikealla takanurkassa, sillä viemärin tuuletusputken liitos ei ollut paikoillaan, ja katolta putkeen satanut vesi oli valunut hirsille ja puruihin. Alin kellaria vasten oleva hirsi on aavistuksen kärsinyt.

 Tässäpä sitten vielä hirsiseinän kaatoa. Pahaa teki kyllä, mutta teen tähän tilaan siis kaksi pesuhuonetta. Toisen vanhan paikalle, ja toisen tuohon pieneen ikkunalliseen huoneeseen, joka on ilmeisimmin ollut jokin pieni välieteinen luokan ja opettajan asunnon välissä. Seudulla muissakin kouluissa kuulemma on tuollaisia. Jokatapauksessa, en viitsi jättää tuollaisia "turhia" hirsipätkiä ja puutolppia märkätilojen keskelle. Ylhäältä eristeitä avatessa näillä seinillä ei näyttänyt olevan mitään kannettavanaan, niin ne pystyi hyvin purkamaan ilman kommervenkkejä. Vielä tuo toisen puolen pätkä pitäisi pois repiä.

Sellaista tällä kertaa! Tässä vielä loppukevennykseksi kuvia pihalta. Niin kesäistä ja niin kaunista!