tiistai 15. maaliskuuta 2016

Riehumista

Kerkesin lopultakin vähän avaamaan seiniä ja kattoja ja sieltähän löytyi täydellisyyttä! Kuvat puhukoot puolestaan:

Olohuone ennen...
.. ja olohuone jälkeen
Tupakin kellastuttamien halteksien alta löytyi vanha katto listoineen ja huonekorkeus kasvoi samalla 30cm.
























Muovimattojen ja kovalevyjen alta paljastui vanha ponttilautalattia. Vähän kyllä ihmetyttää, että miksi lattiaan on maalattu vaalealla raitoja. Niitä näyttäisi olevan eniten saumojen kohdalla, niin olisiko muka maalilla yritetty tiivistää lautojen rakoa.






 Vaatehuoneesta paljastui myös vanhat lattiat. Vaatehuone on tehty vanhojen komeroitten paikalle ja sitä on laajennettu vähän vanhan käytävän puolelle. Oletettavasti siis kamarin, joka on tehty myös vanhaan käytävään, maton alta paljastuu saman moinen vihreä lautalattia. Nämä vanhat värit ovat kyllä niin hienoja!





Vaatehuoneessa näkyy vanhojen komeroitten paikat

















Sain siis toisesta asunnosta halteksiset alakatot alas ja olohuoneesta alaslaskun rungonkin purettua. Rungossa oli käytetty hyödyksi vanhoja ovilistoja. Ehdin jo innostua, että saisin ne sieltä takaisin käyttöön alkuperäiseen tehtäväänsä, mutta ne olikin halkaistu sirkelillä kahtia... Lisäksi kovalevyseinät saivat lähteä olohuoneesta. Kovalevyn purkaminen on kyllä mahdottoman aikaavievää, kun se on niin kovaa, että naulat pitää sen tiukasti kiinni seinässä, mutta kuitenkin niin hepposta, että vääntämällä se lohkee heti.

Seuraavaksi olisi operaationa sitten sähköjen purku. Asunnon lämmityssähkö tulee vuokratun asunnon sulaketaulusta, joten täytyy mennä vuokralaistakin taas häiriköittemään. Lisäksi täytyy tehdä joku jatkojohtoviritys, että saan antennin vahvistimeen virran, vaikka sähköt katkaistaankin. Myös lämminvesivaraajaa pitäisi siirrellä...

Suuri mysteeri jäi kuitenkin vielä selvittämättä! Nimittäin yksi pystymuuri on hukkunut jonnekkin. Asuntojen välissä jossain vessan takana on noin metrin syvyinen ja 4 metriä pitkä seinämä. Siinä on savupiippu ja yksi vuokrattuun asuntoon näkyvillä oleva, entinen luokan pystymuuri, mutta seinään jää viellä metrikaupalla jotakin tuntematonta tilaa. Mielessä kävi, josko sinne olisi koteloituna toinen pystymuuri, mutta tiedä häntä. Jotain se seinä on kuitenkin sisäänsä syönyt!

Täytyy kyllä sanoa, että taas kun oli viikko kaupalla ehtinyt kaupungissa mädäntyä, niin kertakaikkiaan parasta oli maanantaina puoliltapäivin istua ikkunalaudalla kevätauringossa eväitä syöden ja linnunlaulua sekä puron solinaa kuunnellen



keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Vikojakin löytyy

Jottei kaikki olkisi niin mainiota, niin kerrotaanpas nyt vähän talon vioista. Sen lisäksi, että märkätilat pitää räjäyttää ja tehdä uudestaan, ongelmia ovat vesikatto ja alin hirsikerta. Perehdytäänpäs ensiksi kattoon:

Tönössä on siis vanha betonitiilikatto. Sen iästä ei ole mitään tietoa, mutta oletettavasti se on nyt _vähintään_ 50 vuotta vanha. Vintiltä näkee katon alhaalta päin, eikä se nyt liiemmin ole vuotanut, mutta ikää kun on jo kovasti, niin vaihtoonhan se pitänee laittaa. Voi olla, että taloudellisista syistä täytyy vähän käydä antamasta elvytystä ennen kokonaisvaltaista uusimista...

Talossa on vissiinkin melko poikkeuksellisesti kattotuolirakenne, eikä perinteisen kaltainen harjahirsimuotoinen rakenne, joten ylhäällä on avaraa tilaa. Ruoteet on tehty vahvasta täyskanttillisesta laudasta ja ne vaikuttavat niin vahvoilta, että niitä kannattaa jatkossakin hyödyntää. Ruoteissa on sitten päreet kiinni, jotka ikävästi hankaloittavat pohjoisella lappeella olevan pienen vuotopaikan paikannusta. Päreitten päälle on sitten lyöty ripat, jotka kannattelevat kattotiiliä. Talossa on ollut kummallakin lappeella kaksi ikkuna-aukkoa, joiden paikoilla on nyt muutamia lasisia kattotiiliä valoa tuomassa. Haaveena voisi olla saada ne joskus hamassa tulevaisuudessa takaisin.

Tällä hetkellä katon vähäistä vuotoa ja mädäntyneitä räystäslautoja suurempi murhe on alin hirsikerta. Minulla oli vahva aavistus jo etukäteen, että kengitystarvetta on ja nopea vilkaisu paikan päällä epäilyksen vahvistikin. Niinpä kävin tässä yksi päivä tekemässä omatoimisen kuntokartoituksen alapohjassa.

Pitkillä sivuilla lattiahirret on kannatuksella myös sokkelista
Talossa on melko korkea sokkeli, ja puolet alapohjasta on niin korkeata, että siellä on helppo kyykkiä ja tutkia. Alapohja näyttää muutenkin voimakastekoiselta. Talon keskellä menee pituussuunnassa kolme riviä betonisia pylväitä, jotka kannattelevat pituussuuntaisia hirsiä. Näitten hirien päällä on vasta varsinaiset lattiaa kannattavat hirret. Olen siinä käsityksessä, että yleensä alapohjan eristeet on lattiaa kannattelevien hirsien välissä ja päällä, mutta talossa on umpinainen yhtenäinen laudoitus lattiaa kannattelevien hirsien päällä, ja eristekerros on vasta tämän yläpuolella. Eristekerros alkaa toisin sanoen vasta toisen hirsikerran puolenvälin tasalta. Hämmästyin vallan alapohjan kuivuudesta ja hyväkuntoisuudesta. Näytti kuin puulastut olisi sinne vasta hetki sitten veistelty.

Ulkoa päin näkymä olikin hiukkasen toisen lainen. Ja syylinen näkyy kuvassa vasemmalla. Tipplista on kauttaaltaan lahonnut ja uittanut vettä alimpaan hirteen niin, että päätyseinässä alimman hirren voisi vaikka lusikoida pois. Lahoa on alimmassa hirressä kauttaaltaan. Päätyseinä on myöslounaiskulmasta painunut parisen senttiä lahon vaikutuksesta..

Toinen hirsikerta on jo lähes virheetön. Tervapaperi laudoituksen alla on ehjä ja kuiva, ja bitumikermi sokkelin päällä on ehjä ja tukevasti edelleen. En näe tippalistan lisäksi mitään muuta syytä lahovauriolle. Kengittämiseksi tämä homma jokatapauksessa menee.

Kengittämisestä on yllättävän vaikeatta löytää käytännön tietoa mistään. Ainakaan vastaavan oloisista kohteista. Esim. blogeissa ja museoviraston korjauskortistoissa kohteina on joku pieni savupirtti, mikä on purettu lähes kokonaan alkutekijöihinsä. Sellaisessa kengityksen toteuttaminen on melkoisesti helpompaa kuin talossa, jossa lapohjan purkaminen ei oikein tulisi kyseeseen. Lisäksi kun talossa on vielä kunnollinen leveä sokkelikin.

Haluaisin itse tehdä kengityksen. Sen toteuttamistapa, etenkin siltä osin, että miten taloa tuetaan ylös siinä vaiheessa, kun uutta hirttä ollaan asettamassa paikoilleen (koska eihän tunkki voi olla sokkelin alla silloin, kun hirttä laitetaan paikoilleen, eikä följareitakaan oikeen saa molemmin puolin seinää sisäpuolisten rakenteitten takia pultattua), niiiiin päädyin kutsumaan paikalle naapuripitäjästä tätini suositteleman hirsimestarin konsultaatiokäynnille. Nyt sitten jännityksellä odotetaan, minkälaista ohjetta sieltä saadaan. Mahdollista hintatiedusteluakin aijon tehdä, että josko vaativan työn kuitenkin voisi antaa ammattilaisten tehtäväksi.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Esittelyä

Vähän esittelyä itse talosta. Eli koulu on rakennettu 1920-luvulla ja koulutoiminta on rakennuksesta loppunut ilmeisimmin joskus 1970-luvun alussa, kun kansakoulujärjestelmä loppui. Alunperin koulussa on ollut opettajan asunto ja vain yksi luokkahuone, sekä suuri oppilaseteinen, joka nykyisin on jaettu useampaan osaan. Koulutoiminnan loppumisen jälkeen koulun luokkahuone, joka on kooltaan noin 50 neliötä, on jaettu kahteen osaan postitoimiston siirryttyä tiloihin. Myös vedet on vedetty rakennukseen ilmeisesti tuolloin. Vielä postitoimiston loppumisenkin jälkeen rakennukseen on tehty muutoksia ja nykyisin se muodostuu kahdesta erillisestä asunnosta.

Keittiö lienee lähinpänä alkuperäisasuaan
Madallettu katto, levytetty lattia ja lisäeristetty seinä...

















Rakennus on ulkoisesti hyvin lähellä alkuperäisasuaan, mutta toki katemateriaali on vaihdettu nykyiseksi tiilikatoksi. Ikkunat ovat onneksi säilytetty alkuperäisinä ja ne ovatkin vallan hyvässä kunnossa. Sisältä muutoksia on tehty laajemmin. Seiniä on lisälämmöneristetty ja levytetty lastulevyllä. lisäksi monista huoneista alakattoa on laskettu merkittävästi. Liekö sitten sitä ajan ihannetta, vai energiansäästömielessä, mutta alkuperäistä ruhtinaallista 280cm huonekorkeutta on laskettu 250cm usealla puolen taloa. Vain keittiössä ja luokkahuoneessa on alkuperäinen alakatto näkyvissä. Luokkahuoneen korkeus tosin lähentelee ilokseni neljää metriä. Lisäksi lattiat on levytetty ja niissä on pintamateriaalina nykyisin muovimatto.

Suurin murhe sisätiloissa ovat luonnollisestikkin märkätilat. Ne on tehty joskus silloin 1970-luvulla ja niistä on aika totaalisesti ajanut ohi. Toisessa asunnossa ei itse asiassa edes ole suihkua. Kosteuskartoituksessa, jonka myyjä oli teettänyt, ei onneksi ilmennyt suurempia kosteusvaurioita. Märkätilat menevät kuitenkin kokonaan purkuun ja tarkoitus olisi tarkistaa huolella koko niitten ympäristö kosteusvaurioitten varalta. Uudet märkätilat tullaan varmaankin sijoittamaan kutakuinkin samoille paikoille, mutta sitä päästään miettimään vasta sitten myöhemmin.


Sisätilat ovat yleisilmeeltään nuhjuiset ja voimakkaasti tupakalta haisevat. Kaikki pinnatkin ovat kellastuneet tupakan polton seurauksena. Kaikki pinnat täytyykin laittaa uusiksi, mutta tarkoitus olisi säästää mahdollisimman paljon kaikkea alkuperäistä - jo ihan taloudellisistakin syistä. Keittiö on sen verran pieni, että sieltä joudun varmaan toisen kahdesta kulmakaapista purkamaan, jotta saadaan tilaa nykyajan kodinkoneille, mutta kaapin ovi olisi mukava saada sijoitettua jonnekin toisaalle. Suuri toive olisi, että levytettyjen seinien ja erityisesti kattojen alta löytyisi alkuperäinen lautakatto. Ja muovimaton ja levytyksen alta alkuperäinen lattia! Huoneistoista on lähes kaikki väliovet poistettu ja kiikutettu vintille. Ilmeisimmin siis on lyöty onneksi levyt vanhan lattian päälle, jolloin lattia on noussut sen verran ylemmäksi, että ovet eivät ole enää toimineet. Toivotaan parasta!